Tämä taitaa olla niitä harvoja kirjoja minkä mieheni on lukenut ennen minua. Hän sai tämän vuosi sitten isänpäivälahjaksi ja jo silloin päätin, että minäkin tulen lukemaan tämän jossain vaiheessa. No, vuosi siinä vierähti kun oli aina muka jotain muuta kesken. Tämähän oli kyllä loppuen lopuksi todella nopealukuinen.
Teos on siis suomalaisen Ville Haapasalon elämänkerta, tai osa siitä. Teokselle on nimitäin jatko-osakin. Kauko Röyhkä haastattelee ja Ville kertoo. Nopealukuisen teoksesta tekee valtava kuvatarjonta, mikä on valokuvaaja Juha Metson käsialaa. Tosin näiden kuvien ääreen jää hetkeksi jos toiseksikin ihailemaan ammattilaisen kaunista jälkeä. Itse teos rakentuu kysymys-vastaus-periaatteella.
Villen varhaisvuodet Neuvostoliitossa ja sittemmin Venäjällä ovat jännittävää luettavaa. Näyttelijäksi opiskelemaan lähtenyt Ville on joutunut aika moniin tiukkoihin paikkoihin ja ihmettelen suuresti, että hän on ylipäänsä vielä hengissä. Toisaalta joistain jutuista tulee olo, että onko tämä nyt vain showmiehen tarinointia, vai onko näin todellakin tapahtunut. Luulen, että Haapasalo haluaa säilyttää jonkinlaisen savuverhon ympärillään eikä kerro ihan kaikkea, tai ainakaan koko totuutta. Tapahtumat ja sattumukset ovat viihdyttäviä ja välillä lukija saa nauraa ääneen pyörällä ajavalle karhulle tai Laatokalle unohdetulle kuvaajalle.
Innolla tartun tuohon seuraavaan teokseen. Pysyvätkö jutut edelleen yhtä hauskoina, vai tuleeko mukaan syvällisempää pohdintaa venäläisyydestä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti