En ole koskaan ollut mikään erityinen Franzén-fani, mutta yllätyin positiivisesti tästä esikoisteoksesta. Löysin tämän kirjastosta äänikirjana ja ajattelin testata, enkä pettynyt. Itse asiassa minun täytyi varata jatko-osa Samoilla silmillä, joka on nyt kuuntelun alla :)
Kirja kertoo 6-vuotiaan Peten tarinan. Lapsen näkökulma on yllättävän onnistunut ja aikuinen lukija pystyy silti huomaamaan perheen sisäiset riidat sekä tulkitsemaan niitä asioita, joita ei ääneen sanota. Pikkuhiljaa Petellekin selviää, ettei isä olekaan aina mukava kaveri.
Teos on omaelämäkerrallinen, mikä häiritsi minua hieman. Toisaalta, onhan se helpompaa kirjoittaa omasta menneisyydestään kuin keksiä uutta ;) Positiininen asia äänikirjassa oli se, että Franzén itse luki sen. Huomaa, että hän osaa homman. Ja ehkä omaa tekstiä on helpompaa lukea kun tietää mitä missäkin kohden on tarkoittanut.
Päälle päätteeksi katsoin myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan. Minkä oli tietenkin ohjannut Franzén itse, ja hän oli tietenkin valkokankaalla myös Kaken roolissa. Elokuva ei tietenkään vetänyt vertoja itse kirjalle, mutta toisaalta täydensi tarinaa ja valotti muutamia ehkä hämäriksi jääneitä seikkoja.
tiistai 10. kesäkuuta 2014
torstai 22. toukokuuta 2014
Pekka Hiltunen: Sysipimeä
Lian ja Marin, kahden Lontoossa asuvan suomalaisen naisen tarina saa jatkoa. Olin positiivisesti yllättynyt kun huomasin, että Hiltunen on tehnyt toisen osan Studiosta. Pokkari löytyi Prismasta ja lähti heti lukuun.
Tässä tarinassa on yksi selkeä "juttu", mitä Studion väki tutkii. Nettiin ladataan pimeitä videoita, erimittaisia ja ilman ääntä. Pian ladataan potkimisvideoita ja ruumiita löytyy ympäri Lontoota. Lopulta löytyy mielipuoli joka on kaiken takana, mutta Studion porukka kokee myös menetyksen tutkiessaan vaarallista tyyppiä, joka tuntuu olevan koko ajan askeleen edellä.
Marista paljastuu paljon uutta, vaikka vielä jotain jää tulevaisuuteenkin kerrottavaksi. Toivoisin myös, että Lia löytäisi sen oman "villapaita"miehensä ja epäilenkin tuleeko eräällä poliisilla olemaan tässä oma osansa?
Pidin kirjasta ja lukaisin sen melko äkkiä. Vähän jäi harmittamaan nuo avoimet kysymykset lähinnä Marin ja Lian suhteen. Ehkä niihin saan vielä joskus vastauksen?
maanantai 12. toukokuuta 2014
Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan
Joskus ostettu pokkari joka on lojunut hyllyssäni lukematta. Nyt keväällä päätin kuitenkin tarttua tähän, kun kaipasin jotain kevyempää ja "helpompaa".
Tamaran isä kuolee ja tyttö lähtee äitinsä kanssa maalle toipumaan. Lisäksi isä on vienyt mukaansa hautaan myös heidän koko omaisuutensa, joten Tamara joutuu kertaheitolla luopumaan ylellisestä elämäntyylistään. Teosta mainostetaan sillä, että eräänä päivänä Tamara löytää kirjastoautosta lukollisen kirjan, mikä hänen on aivan pakko saada auki. Se paljastuu hänen omaksi päiväkirjakseen, mikä kertoo hänelle huomisen tapahtumat. Omaa tulevaisuuttaan voi muuttaa.
Teoksen idea on hieno, mutta toteutus ontuu. Tuollaisesta päiväkirjasta olisi voinut saada vaikka mitä aikaan, mutta kirjailija on oikonut mutkat suoriksi. Ensin teoksen alku on puuduttavan tylsä ja pitkäveteinen, Tamara kiukuttelee ja äksyilee minkä ehtii sekä haikailee menneeseen. Sitten kun päiväkirja tulee kuvioihin, siitä onkin yllättävän vähän varsinaisessa tarinassa. Tamaralle tietenkin paljastuu kaikenlaista hänen syntymästään ja isästään, ja lopulta kaikki päättyy onnellisesti. Hieman enemmän olisin kaivannut sisältöä eli lihaa luiden ympärille.
Teoksen luokittelu taitaa tuottaa suurimman vaikeuden. Mielestäni tämä ei ole puhdasta romantiikkaa, mutta ei myöskään mitenkään vakavasti otettava esitys. Joten olkoon puhdasta viihdettä.
Tamaran isä kuolee ja tyttö lähtee äitinsä kanssa maalle toipumaan. Lisäksi isä on vienyt mukaansa hautaan myös heidän koko omaisuutensa, joten Tamara joutuu kertaheitolla luopumaan ylellisestä elämäntyylistään. Teosta mainostetaan sillä, että eräänä päivänä Tamara löytää kirjastoautosta lukollisen kirjan, mikä hänen on aivan pakko saada auki. Se paljastuu hänen omaksi päiväkirjakseen, mikä kertoo hänelle huomisen tapahtumat. Omaa tulevaisuuttaan voi muuttaa.
Teoksen idea on hieno, mutta toteutus ontuu. Tuollaisesta päiväkirjasta olisi voinut saada vaikka mitä aikaan, mutta kirjailija on oikonut mutkat suoriksi. Ensin teoksen alku on puuduttavan tylsä ja pitkäveteinen, Tamara kiukuttelee ja äksyilee minkä ehtii sekä haikailee menneeseen. Sitten kun päiväkirja tulee kuvioihin, siitä onkin yllättävän vähän varsinaisessa tarinassa. Tamaralle tietenkin paljastuu kaikenlaista hänen syntymästään ja isästään, ja lopulta kaikki päättyy onnellisesti. Hieman enemmän olisin kaivannut sisältöä eli lihaa luiden ympärille.
Teoksen luokittelu taitaa tuottaa suurimman vaikeuden. Mielestäni tämä ei ole puhdasta romantiikkaa, mutta ei myöskään mitenkään vakavasti otettava esitys. Joten olkoon puhdasta viihdettä.
Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
Pokkarin olen ostanut noin vuosi sitten, mutta kirjastossa sattui kohdalle myös äänikirja. Lainasin pitkälle ajomatkalle ja yllätyin positiivisesti. Kuuntelu jäi matkan jälkeen kesken, sillä lopun lukeminen oli nopeampaa. Hieman kesti, ennen kuin löysin lukemisen rytmin kuuntelun jälkeen.
Dekkari kertoo kahdesta suomalaisesta naisesta, jotka asuvat Lontoossa. Lia on graafikko ja Mari salaperäinen Studion omistava nainen joka ystävystyy Lian kanssa. Teoksessa on kaksi suurempaa "juttua", latvialaisten prostituoitujen tapaus sekä nousussa olevan poliition edesottamukset. Tarina kerrotaan Lian näkökulmasta, vaikka Mari saakin silloin tällöin suunvuoron muutaman sivun ajaksi.
Rikokset ratkevat, tietenkin, mutta Lialle on jäänyt kummallinen olo. Kuka hän on ja mitä haluaa. Mari vetää puoleensa, vaikka tämän keinot totuuden löytämiseksi häilyvät harmaalla, joskus jopa mustalla, alueella. Itsekin jäin kaipaamaan salaperäisestä Marista lisää tietoa. Mistä tämä on saanut rahat? Kuka hän oikeastaan on? Ja ennen kaikkea miksi Mari valitsi Lian ja mihin tarkoitukseen?
Nyt googlettamalla löysin Hiltusen toisen Studio-teoksen, Sysipimeän, ja luulempa että olen sen verran utelias Lian ja Marin suhteen, että joudun etsimään tämän käsiini :)
Dekkari kertoo kahdesta suomalaisesta naisesta, jotka asuvat Lontoossa. Lia on graafikko ja Mari salaperäinen Studion omistava nainen joka ystävystyy Lian kanssa. Teoksessa on kaksi suurempaa "juttua", latvialaisten prostituoitujen tapaus sekä nousussa olevan poliition edesottamukset. Tarina kerrotaan Lian näkökulmasta, vaikka Mari saakin silloin tällöin suunvuoron muutaman sivun ajaksi.
Rikokset ratkevat, tietenkin, mutta Lialle on jäänyt kummallinen olo. Kuka hän on ja mitä haluaa. Mari vetää puoleensa, vaikka tämän keinot totuuden löytämiseksi häilyvät harmaalla, joskus jopa mustalla, alueella. Itsekin jäin kaipaamaan salaperäisestä Marista lisää tietoa. Mistä tämä on saanut rahat? Kuka hän oikeastaan on? Ja ennen kaikkea miksi Mari valitsi Lian ja mihin tarkoitukseen?
Nyt googlettamalla löysin Hiltusen toisen Studio-teoksen, Sysipimeän, ja luulempa että olen sen verran utelias Lian ja Marin suhteen, että joudun etsimään tämän käsiini :)
Jim Thompson: Kylmä kuolema
Kirjastosta bongattu äänikirja. Yleensä kuuntelen dekkareita, joten päätin ottaa tämmöisen testiin. Ensinnäkin, tässä olisi pitänyt olla K-18 varoitus niin väkivallan kuin seksinkin (tai väkivaltaisen seksin) osalta. Periaatteessa kumpikaan ei minua haittaa, eli en voi pahoin kuullessani/lukiessani tarkkoja kuvauksia ko. asioista, mutta tässä kerronta oli todella tarkkaa.
Mielenkiintoista on se, että kirjailija on amerikkalainen ja teos on kirjoitettu englanniksi. Suomennos on todella hyvin onnistunut. Vaikea arvioida kuinka paljon suomalaisen sielunmaiseman kuvaamisesta laitetaan Thompsonin piikkiin ja kuinka paljon hyvän kääntäjän eduksi.
Dekkarin päähenkilönä on ylikomissaario Kari Vaara. Hänellä on työnalla kaksi juttua: raa'asti surmattu nainen sekä Suomen jatkosodan aikainen yhteys natsisaksaan. Naisen murhan kohdalla arvasin loppuratkaisun jo aika pian, eikä tuo toinenkaan rikos mitenkään jymy-yllättävä ollut. Matkalla tapahtui muutamia pikkurikoksia ja aika vauhdikasta meno oli loppuun saakka. Mukana hääräili myös Vaaran amerikkalainen puoliso Kate ison raskausvatsansa kanssa sekä tämän sisko ja veli plus joukko työkevereita yms.
Vaikka kerronta ja juoni olikin ihan hyvää, etenkin kuunneltuna, niin teoksessa oli muutama juttu mitkä särähtivät suomalaiskuuntelijan korvaan. Ensinnäkin, Henlsingissä oli jatkuvasti miinus kaksikymmentä astetta pakkasta ja lunta tupruutti isoiksi kinoksiksi. En ole sääalan ammattilainen, mutta minun mielestäni kovalla pakkasella on kirkas sää ja lumituiskussa lämpötila on lähellä nollaa. Voin toki olla väärässäkin. Toiseksi, Kelan äitiyspakkauksen vaihatminen rahaksi ei ole noin neljää sataa euroa vaan noin 130-140€. Tämä moka on pieni, mutta harmitti, sillä se antaa väärää infoa. Luulisi, että kirjailija (etenkin ulkomaalainen) selvittää faktat kunnolla. Tämän tiedon valossa ryhdyin epäilemään myös kaikkea mitä teoksessa oli Suomen historiasta. Osan tietenkin tunnistin tutuksi ja oikeaksi, joukossa oli tietenkin myös fiktio-historiaa, mutta jäi vaivaamaan olikohan kaikki "oikea" historia varmasti oikein.
Voi olla, etten tutustu enempää tämän kirjailijan tuotantoon.
Mielenkiintoista on se, että kirjailija on amerikkalainen ja teos on kirjoitettu englanniksi. Suomennos on todella hyvin onnistunut. Vaikea arvioida kuinka paljon suomalaisen sielunmaiseman kuvaamisesta laitetaan Thompsonin piikkiin ja kuinka paljon hyvän kääntäjän eduksi.
Dekkarin päähenkilönä on ylikomissaario Kari Vaara. Hänellä on työnalla kaksi juttua: raa'asti surmattu nainen sekä Suomen jatkosodan aikainen yhteys natsisaksaan. Naisen murhan kohdalla arvasin loppuratkaisun jo aika pian, eikä tuo toinenkaan rikos mitenkään jymy-yllättävä ollut. Matkalla tapahtui muutamia pikkurikoksia ja aika vauhdikasta meno oli loppuun saakka. Mukana hääräili myös Vaaran amerikkalainen puoliso Kate ison raskausvatsansa kanssa sekä tämän sisko ja veli plus joukko työkevereita yms.
Vaikka kerronta ja juoni olikin ihan hyvää, etenkin kuunneltuna, niin teoksessa oli muutama juttu mitkä särähtivät suomalaiskuuntelijan korvaan. Ensinnäkin, Henlsingissä oli jatkuvasti miinus kaksikymmentä astetta pakkasta ja lunta tupruutti isoiksi kinoksiksi. En ole sääalan ammattilainen, mutta minun mielestäni kovalla pakkasella on kirkas sää ja lumituiskussa lämpötila on lähellä nollaa. Voin toki olla väärässäkin. Toiseksi, Kelan äitiyspakkauksen vaihatminen rahaksi ei ole noin neljää sataa euroa vaan noin 130-140€. Tämä moka on pieni, mutta harmitti, sillä se antaa väärää infoa. Luulisi, että kirjailija (etenkin ulkomaalainen) selvittää faktat kunnolla. Tämän tiedon valossa ryhdyin epäilemään myös kaikkea mitä teoksessa oli Suomen historiasta. Osan tietenkin tunnistin tutuksi ja oikeaksi, joukossa oli tietenkin myös fiktio-historiaa, mutta jäi vaivaamaan olikohan kaikki "oikea" historia varmasti oikein.
Voi olla, etten tutustu enempää tämän kirjailijan tuotantoon.
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat
Ensimmäinen Miki-kirjani. Olen odottanut tämän teoksen ilmestymistä pokkarina, mutta kun näin tämän Miki-kirjana päätin kokeilla tätä uutta formaattia. Joten ensin sananen tästä uudesta kirjamuodosta.
Tykkäsin lukea Miki-kirjaa. Teksti on normaalin kokoista mutta sivut ovat ohuet kuin virsikirjassa tai raamatussa. Alussa häiritsi hieman kun teksti paistoi toiselta puolelta, mutta siihen joko tottui tai opin kallistamaan teoksen sellaiseen kulmaan ettei se enää häirinnyt. Mukavinta kirjassa oli sen pieni koko, joten se kulki kätevästi taskussa paikasta toiseen niin mökillä kuin kotonakin :) Nyt odotankin, että Miki-kirjoina ilmestyy lisää suosikkejani. Niin, ja hinta oli minusta kohtuullinen. Hieman pokkaria kalliimpi mutta vain muutaman euron. Kovakantista kirjaa huomattavasti halvempi. Ja koska itse kuulun siihen kategoriaan mille sisältö on tärkeintä, en välitä missä muodossa nautin kirjani, kaikki käy!
Sitten itse teokseen. Kirjahyllyssäni on kirjailijan aikaisempi teos Tuhat loistavaa aurinkoa, minkä olen lukenut joitain vuosia sitten. Siitä joskus ihan oma postaus tänne, kunhan ehdin. Joten kirjailijana Hosseini on tuttu, samoin hänen teemansa. Toisaalta olin yllättynyt, kun tässä teoksessa ei ollut niin kantaa ottava asenne, mitä muistelen tuosta aikaisemmasta.
Ja vuoret kaikuivat kertoo sisaruksista, jotka merkitsevät toisilleen koko maailmaa. Isoveli ja pikkusisko joiden elämä muuttuu eräänä päivänä eikä palaa enää koskaan ennalleen. Hienosti monen henkilön kautta kerrottu tarina herättää ajatuksia mikä merkitys kohtalolla, sattumalla ja valinnoilla onkaan elämässä. Kurkistus mahdollisuuksien viidakkoon valottaa sanottomasti sen toisen puolen kuinka tapahtumat olisivat voineet mennä.
Olen usein niin sanotusti takki tyhjänä, kun lopetan kirjan lukemisen. Tämän teoksen jälkeen oloni oli ennen kuulumattoman tyhjä. Usein pystyn kuitenkin ajattelemaan, että teos oli hyvä tai huono, ihana tai surkea, koskettava tai tylsä. Nyt en tuntenut mitään. Oliko loppu pettymyt? Kyllä ja ei. Olisinko halunnut siitä toisenlaisen, sellaisen ruusuisen hempeän? Ehkä. Mutta parempi kuitenkin näin.
Yksi asia mistä pidin aivan valtavasti on se, kuinka paljon sanotaan ilman sanoja. Hyvä kirjailija ei aliarvioi lukijaansa ja väännä rautalangasta jokaista ajatustaan. Tässä teoksessa oli monta kohtaa, joissa lukija sai itse tuntea oivaltamisen riemua.
Hankalinta on varmaan kategorisoida tämä teos. Se ei ole historiallinen eikä romanttinen. Se ei ole dekkari eikä jännitystä. Ehkä se on vain yksinkertaisesti yhteiskunnallinen.
Tykkäsin lukea Miki-kirjaa. Teksti on normaalin kokoista mutta sivut ovat ohuet kuin virsikirjassa tai raamatussa. Alussa häiritsi hieman kun teksti paistoi toiselta puolelta, mutta siihen joko tottui tai opin kallistamaan teoksen sellaiseen kulmaan ettei se enää häirinnyt. Mukavinta kirjassa oli sen pieni koko, joten se kulki kätevästi taskussa paikasta toiseen niin mökillä kuin kotonakin :) Nyt odotankin, että Miki-kirjoina ilmestyy lisää suosikkejani. Niin, ja hinta oli minusta kohtuullinen. Hieman pokkaria kalliimpi mutta vain muutaman euron. Kovakantista kirjaa huomattavasti halvempi. Ja koska itse kuulun siihen kategoriaan mille sisältö on tärkeintä, en välitä missä muodossa nautin kirjani, kaikki käy!
Sitten itse teokseen. Kirjahyllyssäni on kirjailijan aikaisempi teos Tuhat loistavaa aurinkoa, minkä olen lukenut joitain vuosia sitten. Siitä joskus ihan oma postaus tänne, kunhan ehdin. Joten kirjailijana Hosseini on tuttu, samoin hänen teemansa. Toisaalta olin yllättynyt, kun tässä teoksessa ei ollut niin kantaa ottava asenne, mitä muistelen tuosta aikaisemmasta.
Ja vuoret kaikuivat kertoo sisaruksista, jotka merkitsevät toisilleen koko maailmaa. Isoveli ja pikkusisko joiden elämä muuttuu eräänä päivänä eikä palaa enää koskaan ennalleen. Hienosti monen henkilön kautta kerrottu tarina herättää ajatuksia mikä merkitys kohtalolla, sattumalla ja valinnoilla onkaan elämässä. Kurkistus mahdollisuuksien viidakkoon valottaa sanottomasti sen toisen puolen kuinka tapahtumat olisivat voineet mennä.
Olen usein niin sanotusti takki tyhjänä, kun lopetan kirjan lukemisen. Tämän teoksen jälkeen oloni oli ennen kuulumattoman tyhjä. Usein pystyn kuitenkin ajattelemaan, että teos oli hyvä tai huono, ihana tai surkea, koskettava tai tylsä. Nyt en tuntenut mitään. Oliko loppu pettymyt? Kyllä ja ei. Olisinko halunnut siitä toisenlaisen, sellaisen ruusuisen hempeän? Ehkä. Mutta parempi kuitenkin näin.
Yksi asia mistä pidin aivan valtavasti on se, kuinka paljon sanotaan ilman sanoja. Hyvä kirjailija ei aliarvioi lukijaansa ja väännä rautalangasta jokaista ajatustaan. Tässä teoksessa oli monta kohtaa, joissa lukija sai itse tuntea oivaltamisen riemua.
Hankalinta on varmaan kategorisoida tämä teos. Se ei ole historiallinen eikä romanttinen. Se ei ole dekkari eikä jännitystä. Ehkä se on vain yksinkertaisesti yhteiskunnallinen.
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Agatha Christie: Sininen juna
Lainasin teoksen äänikirjana kirjastosta. Olen itse asiassa aloittanut tämän kuuntelun varmaan kolme kertaa aikaisemmin, mutta koskaan en ole päässyt puusta pitkälle. Luulen, että syynä on se ettei Poirot astukaan heti ensimmäisillä riveillä näyttämölle ;) Nyt kuitenkin jaksoin kuunnella kokonaan kun olin pidemmällä automatkalla. Ja kyllähän se Poirot ilmestyi kun aika tuli.
Nuori nainen murhataan Sinisessä junassa ja hänen kallisarvoiset rubiinit varastetaan. Poirot tutkii juttua ja lukija saa erilaisen näkökulman salapoliisiin kuin aikaisemmin. Aivan kun Christie leikkisi Poirotin kanssa, mene ja tiedä, mutta sellainen mielikuva minulle tuli.
Epäillyt toinen toisensa jälkeen todetaan syyttömiksi. Itse olin aivan hakoteillä ratkaisun suhteen ennen kuin Poirot paljasti totuuden. Yllättävän, mutta toisaalta jälleen kerran loogisen.
Nuori nainen murhataan Sinisessä junassa ja hänen kallisarvoiset rubiinit varastetaan. Poirot tutkii juttua ja lukija saa erilaisen näkökulman salapoliisiin kuin aikaisemmin. Aivan kun Christie leikkisi Poirotin kanssa, mene ja tiedä, mutta sellainen mielikuva minulle tuli.
Epäillyt toinen toisensa jälkeen todetaan syyttömiksi. Itse olin aivan hakoteillä ratkaisun suhteen ennen kuin Poirot paljasti totuuden. Yllättävän, mutta toisaalta jälleen kerran loogisen.
Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!
Juttelin tutun kirjamyyjän kanssa jokunen aika sitten ja hän kertoi, ettei ollut tykännyt Hakekaa kätiö 2 teoksesta niin paljon kuin ensimmäisestä. Olin ihan ihmeissäni, että mikäs tämä juttu nyt on. Asia jäi vaivaamaan, ja sattumalta näin muutaman minuttin pätkän telkkarista saman nimisestä sarjasta. Googletin ja löysin teoksen. Sattumalta se oli juuri ilmestynyt pokkarina!
Teos kuvaa lontoolaisten kätilöiden työtä 1950-luvulla. Kotisynnytyksiä, nunnien elämää, ahtaita oloja työläisten keskuudessa sekä arkea. Kiehtovasti kerrottu, totuuteen pohjaava muistelo, mihin olisin kaivannut vielä hieman enemmän niitä synnytystarinoita. Toisaalta taas pelkät synnytykset olisivat käyneet tylsiksi ja ajankuvaus oli yhtä tärkeää, että lukija ymmärtää ajan ja paikan haasteet.
Erityisesti mieleeni jäi espanjalainen nainen lapsineen. Mitähän näille lapsille kuuluu nykyisin? Kuinka voi mahtavalla tavalla hoidettu keskonen? Entä sitten huorat, pakotetut ja vapaaehtoiset? Köyhäintalo kuulosti aivan järkyttävältä ja epäinhimilliseltä paikalta. Eipä ihme, että ihmiset välttelivät sitä viimeiseen asti.
Harmittaa, kun en ehtinyt seurata sarjaa telkkarista. Kuuleman mukaan hienosti toteutettu. Toisen teoksen lukeminen ei kiinnosta, sillä siinä on vielä vähemmän synnytystarinoita. Ehkäpä YLE jossain vaiheessa uusii tämän sarjan, niin pääsen katsomaan sen :)
Teos kuvaa lontoolaisten kätilöiden työtä 1950-luvulla. Kotisynnytyksiä, nunnien elämää, ahtaita oloja työläisten keskuudessa sekä arkea. Kiehtovasti kerrottu, totuuteen pohjaava muistelo, mihin olisin kaivannut vielä hieman enemmän niitä synnytystarinoita. Toisaalta taas pelkät synnytykset olisivat käyneet tylsiksi ja ajankuvaus oli yhtä tärkeää, että lukija ymmärtää ajan ja paikan haasteet.
Erityisesti mieleeni jäi espanjalainen nainen lapsineen. Mitähän näille lapsille kuuluu nykyisin? Kuinka voi mahtavalla tavalla hoidettu keskonen? Entä sitten huorat, pakotetut ja vapaaehtoiset? Köyhäintalo kuulosti aivan järkyttävältä ja epäinhimilliseltä paikalta. Eipä ihme, että ihmiset välttelivät sitä viimeiseen asti.
Harmittaa, kun en ehtinyt seurata sarjaa telkkarista. Kuuleman mukaan hienosti toteutettu. Toisen teoksen lukeminen ei kiinnosta, sillä siinä on vielä vähemmän synnytystarinoita. Ehkäpä YLE jossain vaiheessa uusii tämän sarjan, niin pääsen katsomaan sen :)
Kaari Utrio: Sunneva
Kaari Utrion hyvin varhaista tuotantoa. Sunnevassa yhdistyvät teokset Sunneva Jaarlintytär sekä Sunneva keisarin kaupungissa. Teokset on julkaistu 1969 ja 1970, ne ovat Utrion toinen ja kolmas teos, mutta Utrio on muokannut kahdesta kirjasta yhden vuonna 2012. Tosin omien sanojensa mukaan hän on säilyttänyt nuoren kirjailijan innon kertoa tarina, ja korjannut lähinnä kieltä.
Sunneva, kultahiuksinen neito joutuu mitä uskomattomimpiin seikkailuihin läpi Euroopan. Hän säilyy neitsyenä yllättävän pitkään ja selviää mitä ihmeellisimmistä tilanteista. Useaan kertaan Sunneva on vankina, mutta kuin ihmeen kautta häntä ei raiskata ja lopulta koittaa aina vapaus. Sunneva on sankaritar vailla vertaa. Välillä täytyi ihan hymyillä, kun Sunneva jälleen kerran pääsee kuin koira veräjästä.
Teoksessa on kaikki Utriolle tyypilliset piirteet. Vaikka juoni onkin vielä hieman ohkainen ja kevyt, on tämä ehdootomasti enemmän historiallinen romaani kuin romanttinen romaani. Vaikka ei sitä romantiikkaa ole täysin unohdettu. Tämän teoksen (tai teosten) jälkeen Utrion tuotanto muuttui pitkäksi aikaa romantiikaksi, vaikka historia onkin säilynyt mukana. Ehkä kritiikki tuohon aikaan sai nuoren kirjailijan vetätytymään hetkeksi kuoreensa, mutta onneksi hän on kirjoittanut mahtavat historiikit Vaskilinnun ja Tuulihaukan, Yksisarvisesta puhumattakaan. Sunneva oli ehdottomasti positiivinen yllätys!
Sunneva, kultahiuksinen neito joutuu mitä uskomattomimpiin seikkailuihin läpi Euroopan. Hän säilyy neitsyenä yllättävän pitkään ja selviää mitä ihmeellisimmistä tilanteista. Useaan kertaan Sunneva on vankina, mutta kuin ihmeen kautta häntä ei raiskata ja lopulta koittaa aina vapaus. Sunneva on sankaritar vailla vertaa. Välillä täytyi ihan hymyillä, kun Sunneva jälleen kerran pääsee kuin koira veräjästä.
Teoksessa on kaikki Utriolle tyypilliset piirteet. Vaikka juoni onkin vielä hieman ohkainen ja kevyt, on tämä ehdootomasti enemmän historiallinen romaani kuin romanttinen romaani. Vaikka ei sitä romantiikkaa ole täysin unohdettu. Tämän teoksen (tai teosten) jälkeen Utrion tuotanto muuttui pitkäksi aikaa romantiikaksi, vaikka historia onkin säilynyt mukana. Ehkä kritiikki tuohon aikaan sai nuoren kirjailijan vetätytymään hetkeksi kuoreensa, mutta onneksi hän on kirjoittanut mahtavat historiikit Vaskilinnun ja Tuulihaukan, Yksisarvisesta puhumattakaan. Sunneva oli ehdottomasti positiivinen yllätys!
Diana Gabaldon: Skottilainen vanki
Lordi John Grey tarina, missä mukana Jamie Frasier. Tarina toimii varmaan yksinäänkin, mutta sisältää niin paljon viitteitä muihin teoksiin, että kannattaa ainakin jollain tasolla olla selvillä taustoista.
Jamie viettää vankeutensa loppuaikaa Englannin järviseudulla, mistä hänet yllättäen haetaan Lontooseen. Lordi Johin ja Jamien välillä on tapahtunut jotain, mitä lukijalle ei tämän tarinan aikana kerrota. Voi olla, että tämä on kerrottu jossain muutta teoksessa, mutta en ainakaan itse muista missä ja mitä on tapahtunut. Lontoossa Jamien tehtävänä on kääntää eräs metsästysruno, missä on viittauksia jakobiitteihin. Jamie joutuu taiteilemaan kahden vaiheilla, onhan hänkin entinen jakobiitti. Runo johtaa Irlantiin, minne Jamie ja Lordi Grey matkustavat. He ovat kohteliaita toisilleen vaikka molemmat muistelevat tuota epämieluistaa välirikkoa. Tehtävä Irlannissa toimitetaan ja Jamie palaa maatilalle aviottoman poikansa luo. Myös Johnin ja Jamien välit normalisoituvat lopussa.
Toisaalta pidin, toisaalta en pitänyt teoksesta. Lordi John oli suloinen itsensä mutta Jamie ei ollut se Jamie mihin olen tottunut muissa teoksissa. Oliko syynä vankeus vai se, ettei Gabaldon saanut Jamieen samaa tulta kuin Clairen kanssa? Oliko kirjan kirjoittamiselle syynä vain saada nämä kaksi miestä samaan teokseen, vaikka mitään ei sitten kuitenkaan tapahtunut. Niin tai näin, ihan mukava lukukokemus :)
Jamie viettää vankeutensa loppuaikaa Englannin järviseudulla, mistä hänet yllättäen haetaan Lontooseen. Lordi Johin ja Jamien välillä on tapahtunut jotain, mitä lukijalle ei tämän tarinan aikana kerrota. Voi olla, että tämä on kerrottu jossain muutta teoksessa, mutta en ainakaan itse muista missä ja mitä on tapahtunut. Lontoossa Jamien tehtävänä on kääntää eräs metsästysruno, missä on viittauksia jakobiitteihin. Jamie joutuu taiteilemaan kahden vaiheilla, onhan hänkin entinen jakobiitti. Runo johtaa Irlantiin, minne Jamie ja Lordi Grey matkustavat. He ovat kohteliaita toisilleen vaikka molemmat muistelevat tuota epämieluistaa välirikkoa. Tehtävä Irlannissa toimitetaan ja Jamie palaa maatilalle aviottoman poikansa luo. Myös Johnin ja Jamien välit normalisoituvat lopussa.
Toisaalta pidin, toisaalta en pitänyt teoksesta. Lordi John oli suloinen itsensä mutta Jamie ei ollut se Jamie mihin olen tottunut muissa teoksissa. Oliko syynä vankeus vai se, ettei Gabaldon saanut Jamieen samaa tulta kuin Clairen kanssa? Oliko kirjan kirjoittamiselle syynä vain saada nämä kaksi miestä samaan teokseen, vaikka mitään ei sitten kuitenkaan tapahtunut. Niin tai näin, ihan mukava lukukokemus :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
