Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat

Kuunneltuani kesällä Håkan Nesserin Barbarotti -sarjan tykästyin jännällä tavalla hänen tyyliinsä. Minulle se sopii ehdottomasti äänikirjan muodossa, joten en epäröinyt kun näin kirjastossa tämän Carmine Streetin sokeat. Lukijana tässä on myös Barbarotteista tuttu Antti Jaakola. Ihanan rauhallinen ja viipyilevä teos, jota myös lukija kunnioittaa kauniisti.

Tämä ei ollut aivan perinteinen dekkari. Luokittelisin tämän ennemmin pohdiskelevaksi rikoskirjaksi. Parinskunta Erik ja Winnie muuttavat New Yorkiin sen jälkeen kun heidän 4-vuotias tyttärensä Sarah on siepattu. Erik on tarinan kertoja, hän on kirjailija joka kirjoittaa tapahtumista samaan aikaan kirjaa. Winnie on kuvataiteilija. Hienoa on ettei heidän kansalaisuuksiaan kerrota missään vaiheessa, toki jokainen voi tahoillaan arvailla niitä mutta toisaalta niillä ei ole yhtään mitään merkitystä.

Joka päivä Erik suuntaa kirjastoon kirjoittamaan Winnien jäädessä kotiin maalaamaan. Sarah on paikoin tabu heidän välillään, vaikka Erik ajatteleekin lastaan joka hetki. Toisinaan Winnie ilmoittaa Sarahin olevan elossa. Kirjastossa Erik kohtaa entisen potiisin/yksityisetsivän, joka auttaa Erikiä selvittämään muun muassa Winnien menneisyyttä sekä tietenkin Sarahin katoamista.

Tarinan loppu oli yllättävä. Ehkä jossain vaiheessa osasin aavistaa mitä tulee tapahtumaan, mutta pidin lopusta paljon. Lisäksi tämän teoksen loppu ei ollut liian valmiiksi pureskeltu, vaan se jätti lukijalleen/kuulijalleen tilaa omille ajatuksille. Teoksen sävy oli todella surumielinen, mutta niin oli aihekin: lapsen katoaminen.

Tämä on luettu ja pidetty myös mm. näissä blogeissa: Tuulevin lukublogi, Leena Lumi, Ullan Luetut kirjat sekä Rakkaudesta kirjoihin.

Viveca Sten: Syvissä vesissä

Kesän alussa kävi niin, että ostin Elisa kirjan äänikirjana Viveca Stenin Sotilaiden salaisuudet teoksen. No, vasta myöhemmin tajusin että kyse onkin sarjasta. Samalla tavallahan kävi myös Håkan Nesserin Kokonaan toinen juttu teoksen kanssa. Täytyy siis olla tarkempi kun tekee kirjaostoksia!

Mutta tämä Sandhamn-sarja olikin hieman mutkikkaampi, en nimittäin meinannut löytää mistään listaa missä järjestyksessä kirjat ovat ilmestyneet. Olen tottunut että ainakin wikipedista asia selviää, mutta näin ei ollut tällä kertaa. No, sain tehdä hieman omaa salapoliisityötä että sain arvoituksen ratkaistua :) Tässä siis (ainakin itselleni) sarja oikeassa järjestyksessä:
Syvissä vesissä
Sisäpiirissä
Pinnan alla
Sotilaiden salaisuudet
Juhannusmurha
Ristiaallokossa
Vallan varjoissa

Syvissä vesissä aloittaa siis Sandhamniin sijoittuvan dekkarisarjan. Kuuntelin tämän ensimmäisen osan Elisa kirjan äänikirjana. Lukijana oli Jani Karvinen. Onneksi sain ostettua tämän kesän alennusmyynnistä ;)

Thomas Andreasson työskentelee Nackan poliisilaitoksella. Hän on entinen venepoliisi ja hänen kesäpaikkansa sijaitsee aivan Sandhamnin vieressä Harössä. Thomas erosi vaimostaan kun heidän vauvansa kuoli kätkytkuolemsn. Nora Lind on lakimies ja Thomaksen paras ystävä lapsuudesta saakka. Heidän perheensä kesämökki sijaitsee Sandhamnissa, ja Noralla on kaksi poikaa miehensä Henrikin (lääkäri) kanssa.

Tarina alkaa, kun rantaan ajautuu ruumis. Thomas päätyy tutkimaan asiaa, mutta juttu mutkistuu kun ensimmäisen uhrin sukulainen löytyy myös murhattuna Sandhamnista. Nora suorittaa tutkimuksia omalla tahollaan ja saa selville mielenkiintoisia asioita eräästä liikemiehestä. Lopulta mysteerit ratkevat (ei kovin suurin yllätyksin) ja tarinalle saadaan onnellinen loppu vaikka lopussa jännitystä riittääkin.

Sanoisin, että tämä oli hyvä perusdekkari, lähes sarjassa "kevyt kesälukeminen". Juoni oli paikoin ennalta-arvattava, mutta toisaalta tämä on kirjailijan esikoisteos. Jännitystä oli sopivasti ja olin iloinen että päähenkilöiden yksityselämään kurkistettiin. Itse asiassa Henrikistä tuli koko tarinan konna ja odotankin mielenkiinnolla kuinkta Noran avioliitossa oikein käy! Voisin lyödä vetoja, että Nora ja Henrik eroavat jossain vaiheessa sarjaa, Henrik on hyvin narsistinen henkilöhahmo.

Tämän ovat lukeneet myös Norkku, Alien sekä Anneli. Lisäksi löysin pari bloggausta missä oli kirjoitettu sarjan kolmesta ensimmäisestä teoksesta, mutta niitä en halunnut vielä lukea etten spoilaudu tulevista teoksista. Joten lukistalla seuraavaksi toinen Sandhamn dekkari!

Jessie Burton: Nukkekaappi

Olisikohan tämä ollut Elisa kirjan juhannuskalenterissa tarjouksessa, tai aikaisemmin keväällä. No, niin tai näin, kuuntelin tämän vasta nyt elokuussa. Lukija oli Vuokko Hovatta, ja hänen ääntään oli kyllä ilo kuunnella. Olen iloinen, että äänikirjoja lukevat "hyvä-ääniset" ihmiset, vaikka olen kyllä muutaman kerran törmännyt selkäpiitäkarmivaan lukijaankin.

1600-luvun loppu Amsterdamissa, nuori Nella saapuu vastavihittynä vaimona aviomiehensä kotiin, yksin. Nellaa vastassa on Johannes-puolison sisar, mustaihoinen miespalvelija ja nenänsä joka paikkaan tynöntävä piika. Aviomiestä ei näy missään.

Nella, ristimäniemeltään Petronella on valmistautunut avioliiton velvollisuuksiin, mutta aviomies on oudon etäinen. Viemättä nuorikkonsa neitsyyttä mies tuo kotiin valtavan nukkekaapin ja kehoittaa vaimoaan hankkimaan siitä ajankulua. 18-vuotias Nella ajattelee olevansa liian vanha leikkimään leluilla, mutta kun ensimmäiset miniatyyri-esineet saapuvat, Nellan sydän on mennyttä. Nukkekaappi kertoo tarinaansa hieman liiankin totuudenmukaisesti ja Nella ryhtyy selvittämään kuka on miniatyristi, joka lähettää pyytämättä täydennystä taloon.

Varhaisessa vaiheessa kuulijalle valkenee ettei Johannes ole aivan tavallinen aviomies, tuohon aikaan hänenlaisiaan kutsuttiin sodomiiteiksi. Johannes on ottanut entisen ystävänsä sokerin myytväksi, mutta ei saa kauppoja tehtyä vaan jää pariskunnalle rysänpäältä kiinni pelehtiessään toisen miehen kanssa. Nellan käsiin jää talokunnan salaisuudet, huolet ja murheet sekä sokerin myynti. Kuinka nuori vaimo suoriutuu?

Nukkekaappi kätkee sisäänsä monta salaisuutta joista jokainen kuitenkin löytää tiensä päivänvaloon. Teoksessa on paljon surua ja murhetta, mutta myös iloa ja onnea. Ei aivan sellainen teos mitä odotin, mutta omalla tavallaan hyvä. En ehkä ole paras lukija arvostelemaan tätä, mutta onneksi tämä ovat lukeneet muun muassa myös Katja, Ulla, Annika sekä Riitta. Siinä missä itse olin hieman oman mukavuusalueeni ulkopuolella, toiset ovat onnistuneet löytämään teoksesta paljon enemmän.

* ~ * ~ *
Tämä oli blogini 300:s teos!

Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu

Eräs tämän syksyn odotetuimpia kirjauutuuksia! Olen todellinen Maria Kallio -fani ja olin todella, todella iloinen kun kuulin Lehtolaisen palaavan tutun hahmon pariin. Luulin, että lukaisen tämän teoksen tuosta noin vain, mutta reilua neljää ja puoltasataa sivua ei tahkottukaan ihan hetkessä. Tämä ei ole missään nimessä moite, vaan nautin jokaisesta sanasta, rivistä ja sivusta. Poikkeuksellisesti en ostanut tätä itselleni, vaan lainasin kirjastosta. Saattaa kuitenkin olla, että tämä tulee päätymään kirjahyllyyni ennemmin kuin huomaankaan.

Maria, Ville Puupponen ja heidän kaksi uutta kolleegaansa työskentelevät LaNu-yksikössä joka tutkii lasten ja nuorten rikoksia, niin uhreina kuin tekijöinä. Eräs omista suosikeistani Pekka Koivu on sivussa, mutta teoksen aikana selviää syy miksi. Onneksi Koivu vilahtaa kuitenkin muutaman kerran tarinassa ettei hän ole aivan unohduksissa.

Tuula Lahti-Haapala vapautuu vankilassa kärsittyään rangaistuksen alaikäisten poikien hyväksikäytöstä. Samana iltana hän löytyy surmattuna liikenneleikkipuistosta ja juttu kaatuu Marian porukalle, sillä itse oikeutettu olettamus on, että joku Lahti-Haapalan uhreista on surman takana. Maria lähteekin keräämään palapeliä kokoon yhdessä muiden kanssa. Kuvaan ilmestyy myös suosittu iskelmälaulaja Tarmo Mättö (mahtava sukunimi!), joka on eronnut pitkäaikaisesta avioliitostaan ja lyönyt hynttyyt yhteen omia lapsiaan nuoremman julkkis-Samanthan kanssa. Kuinka Mätön ja Lahti-Haapalan kohtalot liittyvät yhteen selviää teoksen aikana.

Minulle tämä oli hyvä lukukokemus. Pidin tästä, sillä juoni oli laadukkaasti kehitelty eikä loppuratkaisu ollut liian ennalta-arvattava. Hienoa huomata, että Lehtolainen pitää laadusta kiinni! Hyvän kirjan lukeminen on nautinto, ja tämä oli juuri sitä!

Kaksi uutta hahmoa, poliisit Kristo Pohjola ja Johanna Al-Sharif olivat mielenkiintoisia tuttavuuksia. Lisäksi pieni jännite Puupposen ja Pohjolan välillä oli kiva mauste tarinaan, etenkin kun kaikki jäi auki heidän välillään. Uskon, että Kristosta ja Johannasta kuullaan vielä, sen verran paljon he olivat tarinassa mukana. Näin ollen luotan siihen, ettei tämä ollut viimeinen Maria Kallio -dekkari. Kysymys kuuluukin, että missä yksikössä ja keiden kanssa Maria työskentelee kun kuulemme hänestä seuraavan kerran.

Tämän ovat ehtineet lukea myös Annika, jonka kanssa olen samaa mieltä että yksi oikoluku olisi ollut hyvä, Amma, joka nosti esille teoksessa esille tulleen poliisien resurssit mistä olen itsekin huolissani sekä Anu, jonka kanssa olen samaa mieltä siinä, että on ihanaa kohdata pitkäaikainen ystävä kirjankansien välissä. Sillä sitä Maria Kallio on monelle lukijalleen, ystävä jonka kuulumiset kiinnostavat ja jolle antaa anteeksi useankin vuoden hiljaisuuden. Lehtolaisen kirjoita ei vain voi olla pitämättä!

Marko Kilpi: Undertaker - Kuolemantuomio

Tunnustaudun Marko Kilpi -faniksi. Olen lukenut kaikki hänen teoksensa (vaikka en olekaan kirjoittanut niistä tänne) ja pitänyt. Tämän lainasin kirjastosta jo ensimmäisen kerran alkukesästä, mutta silloin vaivasi lukujumi enkä saanut luettua tätä. Nyt sain tämän uudestaan käsiini ja pienen alkuhaparoinnin jälkeen innostuin ja luin nopeaan tahtiin loppuun.

Hautausurakoitsija Jarmo Kivelle kuolema on arkipäivää, monella eri tasolla. Synkkä ammatti luo täydellisen suojan vieläkin synkemmille puuhille. Tuomas Lintu, nuori opiskelija on puolestaan kovaa vauhtia putoamassa yhteiskunnan ulkopuolelle. Heidän polkunsa kohtaavat ja Kiven suunnitelma hahmottuu.

Kerronta on hyvin elokuvamaista ja se häiritsi hieman alussa. Pian siihen kuitenkin tottui ja tarina lähti viemään. Henkilöhahmoja on useita, mutta ei liikaa, Kivi ja Tuomas ovat ainoita joihin tutustutaan hieman tarkemmin. Teos jää totaalisen kesken, mutta onhan kyseessä sarjan ensimmäinen osa, Kivestä kuullaan vielä!

Marko Kilvellä, kuopiolaisella poliisilla, on teoksissaan hyvin yhteiskunnallinen ote. Hän kuvaa kiiltokuvan nurjaa puolta, sitä mikä on "normaalien" ihmisten katseiden ulottumattomissa, sitä mitä ei edes haluta nähdä. Toisaalta tapahtumia oli paljon, pieniä siruja elämästä heitettynä sinne tänne. Olisin kaivannut ehkä hieman selkeämpää otetta, ellei tarkoitus ole että kaikkiin tapahtumiin palataan vielä?

Jarmo Kivellä on perhe, pappina työskentelevä vaimo ja tytär Noora, mutta kuka on Aino? Lisäksi entinen oppipoika Jouni aiheuttaa vaivaa. Tuomaksen avovaimo Maria sairastaa masennusta, mutta ei saa lääkäriltä lausuntoa työkyvyttömyydestä. Veli Markus kuolee yllättäen, ja rahapulassa oleva Tuomas lupaa äidille järjestää hyvät hautajaiset veljelleen. Tarinan poliiseista Saari ja Tiina ovat eniten esillä. Kuka Saari oikeastaan on? Tätä lukija jää pohtimaan ja odottamaan että vastaus löytyy seuraavasta osasta. Tiinasta kerrotaan enemmän, mutta Paulin kohtalo ja yhteys Tiinaan on yllättävä. Rundi on loppuen lopuksi vain pikkurikollinen, mutta hän paljastaa salaisuutensa yllättävällä tavalla sellissään.

Tarinassa on useampi taso missä kirjailija kuljettaa lukijaansa. Moni juonikuvio jää hieman kesken, mutta ei liian häiritsevästi. Tärkeimmät langanpäät tulee solmittua, mutta silti lukija jää odottamaan jatkoa. Sitä on luvassa keväällä 2018!

Tämän ovat lukeneet myös muun muassa Amma ja Takkutukka.

Shari Lapena: Hyvä naapuri

Ihan jees, oli ensimmäinen ajatus kun tämä äänikirja päättyi. Ei mitenkään erikoinen vaikka aineksia olikin vaikka minkälaiseen tarinaan. Tästä tuli mieleen Nainen junassa, vaikka tarina olikin aivan erilainen. Ostin tämän Elisa kirjan äänikirjana joskus keväällä/kesän alussa kun tämä oli tarjouksessa. Lukijana oli Sanna Majuri. Huom! Tämä postaus sisältää juonipaljastuksia!

Anne ja Marco ovat kutsuilla naapurissa. Heidän puolivuotias tyttärensä nukkuu seinän takana ja vanhemmat käyvät puolen tunnin välein tarkistamassa lapsen tilanteen. Kun he palaavat kotiin hieman juovuksissa tyttö on kadonnut sängystään. Poliisi saapuu paikalle ja ryhtyy selvittämään rikosta. Kuka on vienyt lapsen ja miksi?

Alussa olin varma, että syyllinen on naapurin nainen, mutta onneksi juoni ei kuitenkaan ollut aivan niin yksinkertainen. Tarina pyöri pienessä piirissä, vain Anne, Marco, naapurit (vaikka mies jääkin pienemmälle huomiolle) sekä Annen vanhemmat. Toki mukana oli muutama muu henkilö kuten rikostutkija mutta ydinporukka oli pieni.

Teoksen puolivälissä selviää, että Marco on järjestänyt lapsensa sieppauksen. Tämä ei yllätä kuulijaa, sillä sitä on pohjustettu hyvin. Myös taho Marcon teon takana ei tule yllätyksenä sen verran hyvin asioita valotetaan tarinan edetessä. Vain teoksen viimeinen lause jättää aavemaisen fiiliksen. Toisaalta senkin voi kuvitella miten tilanne tulee päättymään. Hieno tehokeino, mutta tämmöisessä teoksessa hieman lattea. Lopputulema on siis varsin mitätön, raha on keskiössä ja vaikka henkilöiden tunnetiloja kuvataan realistisesti, tarina itsessään ei ole kovin realistinen.

Tämän ovat lukeneet myös Annika joka piti kirjasta todella paljon, Krista on samoilla linjoilla Annikan kanssa, Sasu Heikkilälle tämä oli aika perusdekkari ja hän oli samoilla linjoilla kanssani sekä Leena Lumi, joka hehkuttaa myös teoksen erinomaisuutta. Ensimmäisen kerran jäin miettimään näitä muiden kirjoittamia arvioita. Kolme heistä oli saanut teoksen kustantajalta ennakkoon arvioitavaksi ja he kaikki myös ylistävät teosta maasta taivaaseen. Kuten edellä totesin, minulle tämä ei ollut mitenkään ihmeellinen tai erikoinen kokemus. Onko syynä se, että kuuntelin tämän äänikirjana? Olisiko tarina itse luettuna ollut kiinnostavampi, jännittävämpi tai mukaansa tempaavampi? Näitä voi miettiä ja pohtia ilman suurempia johtopäätöksiä.

Håkan Nesser: Pikku-Burman teurastajatar

Viides ja viimeinen Barbarotti. Ensimmäisen teoksen aikana ihmettelin että kuinka tämmöistä voi olla, mutta teos teokselta nämä ovat imaisseet mukaansa ja päässeet myös yllättämään. Tämä viimeinen on hyvin surumielinen ja pohdiskeleva, ja jos tämän olisin lukenut (kuunnellut) pelkästään niin olisi muut kyllä jääneet testaamatta. Tämänkin hankin Elisa kirjan äänikirjana, lukijana Antti Jaakola.

Barbarottiin henkilökohtaisessa elämässä kuohuu, sitä en nyt avaa tässä sen enempää, mutta tilanne vaikuttaa koko teoksen ajan. Joko siitä syystä, tai jostain aivan muusta Barbarottin esimies antaa hänelle useamman vuoden vanhan jutun tutkittavaksi. Tapaus on yksinkertainen: mies on kadonnut lehdenostoreissulla. Pääepäilty on miehen vaimo joka on saanut liikanimen Pikku-Burman teurastajatar kauan sitten tapahtuneen verityön vuoksi. Nainen on surmannut ja paloitellut silloisen miehensä ja istunut vankilassa tuomionsa. Luonnollista on että poliisi epäilee häntä.

Barbarotti tutkii molempia tapauksia, jututtaa ihmisiä ja pohtii asioita. Samaan aikaan kollega Eva pähkäilee toisenlaisen tapauksen kanssa, joka onneksi selviää lopussa samoin kuin totuus Pikku-Burman tapauksesta.

Hieman harmittaa, että nämä olivat nyt tässä. Olisin mielelläni kuunnellut vielä yhden lisää. Ehkä siksi, että olen utelias mitä Barbarottille itselleen tapahtuu. Mutta toisaalta tilanne jäi hyvään hetkeen mistä jokainen voi itse kuvitella kuinka tarina jatkuu. Ehkäpä testaan jonkun muun Nesserin jossain vaiheessa.

Rikospaikka Tampere 16 novellia

Luin tätä teosta kuin "Iisakin kirkkoa". Aloitin varmaan toukokuussa ja lopettelin vasta nyt elokuun ensimmäisinä päivinä. Olen kuljettanut tätä paikasta toiseen, kantanut laukussani kesäreissuilla, makuuttanut mökin pöydällä ja kotona yöpöydällä. Lainasin tämän kirjastosta ja olen joutunut uusimaan usemman kerran. Syy hitaaseen lukutahtiin ei ole ollut se, että tämä olisi ollu huono, päinvastoin. Suurin osa novelleista on ollut todella hyviä, kuten hyviltä kirjailijoilta voi odottaakin.

Teoksessa on yhteensä 16 novellia jotka ovat tuttujen suomalaisten dekkaristien kirjoittamia. Mukana on paljon omia suosikkikirjailijoitani kuten Jarkko Sipilä, Matti Rönkä ja Christian Rönnbacka. Teos on kiva, sillä samalla lukija pääsee tutustumaan uusiin kirjailijoihin.

Omiksi suosikkitarinoiksi nousi Tuomas Liuksen kirjoittama Talo Pispalanharjulla, tarina oli sopivalla tavalla erikoinen ja yllättävä. Myös Jukka Vallin Neiti Vaahtera oli hyvä. Tutuilta kirjailijoita taso oli hyvää, toki tällaisessa joukossa oli pari sellaista joihin en päässyt sisälle.

Toivon, että näitä Rikospaikkoja tulisi lisää. Olen kuunnellut äänikirjana muutaman Rikospaikka Pasilan novellin ja pitänyt niistä.

Håkan Nesser: Yksinäiset

Olen jäänyt totaalisesti koukkuun näihin Barbarotteihin. Yksi toisensa jälkeen olen napsinut näitä Elisa kirjasta äänikirjana. Jokainen on ollut niin erilainen, mutta ensimmäisen jälkeen jokainen on puhutellut omalla tavallaan. Lukijana on kaikissa sama Antti Jaakola. Hän tekee kyllä hyvää työtä ja nautin hänen äänestään.

Metsästä löytyy ruumis, täsmälleen samasta paikasta kuin 35 vuotta aikaisemmin. Barbarotti ryhtyy tutkimaan tapausta. Pian selviää, että 35 vuotta aikaisemmin löydetty tyttö oli nyt löydetyn miehen avovaimo. Mitä tapahtui silloin ja mitä tapahtui nyt?

Tarina kulkee nykyhetkessä ja 1960-70-luvuilla. Kerrotaan kuinka kaksi miestä ystävystyy, heistä muodostuu tiivis porukka tyttöystävien ja toisen miehen sisaren ja tämän miehen kanssa. Yllättäen yhteys katkeaa ja muutaman vuoden päästä Maria (sisar) löytyy yhteisen sieniretken jälkeen kuolleena. Nykyhetkessä hänen silloinen miehensä kuolee samassa paikassa.

Barbarottin henkilökohtaisessa elämässä tapahtuu suuri kääne kun vaimo Marianne sairastuu. Tästä nousee iso teema, ja sen verran voin paljastaa, että teema jatkuu sarjan viimeisessä osassa.

Tämän tarinan lopuratkaisu on mielenkiintoinen ja yllättävä, toki looginen. Mielenkiintoisempaa on henkilöhahmojen kuvaus ja kaikki erilaiset henkilöt joita Nesser marssittaa lukijan eteen. Pieniä kurkistuksia erilaisten ihmisten ajatuksiin. Pidän.

Håkan Nesser: Herra Roosin tarina

Ihastuin heinäkuussa Gunnar Barbarottiin, joten näitä oli pakko saada lisää. Tämän kolmannen osan nautiskelin mökillä puuhastellen. Tämänkin lukee Antti Jaakola ja teos on hankittu Elisa kirjan äänikirjana.

Tarina kahdesta täysin erilaisesta ihmisestä joille eräs pikku mökki on maailman tärkein paikka. Herra Roos voittaa yllättäen suuren summan rahaa, hän irtisanoutuu mutta ei kerro asiasta perheelleen. Hän ostaa itselleen pienen mökin minne hän ajaa joka päivä työpäivän ajaksi. Anna on läheisessä hoitokodissa vieroittumassa huumeista, mutta paikan johtajassa on jotain outoa eikä Anna sopeudu paikkaan ja hän päättää karata. Anna päätyy herra Roosin mökille ja kahden ihmisen kohtalot kietoutuvat toisiinsa.

Barbarotti makaa sairaalassa kun vanha koulukaveri tulee juttelemaan, hänen miehensä, herra Roos on kadonnut muutamaa päivää aikaisemmin. Asia on hankala, sillä herra Roos on niin tavallinen, kuin sohva, eikä vaimo haluaisi tehdä asiasta suurta numeroa. Barbarotti tutkii ja päätyy syrjäiselle mökille, minkä pihasta löytyy ruumis mutta herra Roosista ei näy jälkeäkään.

Tarina on kaunis mutta surullinen. Herra Roosin kohtalo jää hämärän peittoon, jokainen saa itse päättää mitä hänelle lopulta tapahtuu. Tarinat ovat keskenään hyvin erilaisia, vain Barbarotti pysyy. Silti haluan näitä lisää.

Håkan Nesser: Kokonaan toinen juttu

Aivan erilainen kirja kun Barbarotti-sarjan ensimmäinen osa. Kirjoitin sen kuunneltuani, että olin ostanut tämän teoksen ensin, mutta haluan tutustua sarjaan oikeassa järjestyksessä niin jouduin hankkimaan ensimmäisen osan. Tämäkin on siis Elisa kirjan äänikirjana ostettu. Lukijana on Antti Jaakola.

Barbarotti saa kirjeen, missä ilmoitetaan että kirjeen kirjoittaja aikoo murhata ihmisen. Koska Barbarotti on lomalla, hän pohtii mitä tehdä kirjeen kanssa, lopulta hän kuitenkin ilmoittaa asiasta kollegoilleen. Barbarottin loma Mariannen kanssa jatkuu, poliisi ei tee mitään estääkseen murhan joka lopulta tapahtuu. Eikä kirje jää viimeiseksi.

Samaan aikan kuulija pääsee tutustumaan kuuteen toisilleen ennestään vieraaseen ruotsalaiseen, jotka törmäävät sattumalta Ranskassa viettäessään lomaa siellä. Kaksi pariskuntaa ja kaksi sinkkua, jotka viettävät jonkin aikaa aikaa yhdessä. He ovat uhreja joita tuntematon kirjeiden lähettäjä murhaa.

Poliisi on jatkuvasti askeleen jäljessä. Kuulijalle kerrotaan vanhoista tapahtumista Ranskassa, joten hän kuvittelee tietävänsä miksi murhat tehdään. Viimein myös poliisi saa Ranskan muistiinpanot käsiinsä ja pääsee uudelle tasolle tutkinnan suhteen. Mutta kuka kaiken takana oikein on?

Tarinan loppuratkaisu oli nerokas ja täysin odottamaton. Pidin tästä paljon! Tämän jälkeen ihastuin Barbarottiin ja haluan kuulla näistä lisää.