Lars Kepler: Nukkumatti

Hyytävä, jännittävä, karmiva, mahtava! Juuri tällainen on kirja josta minä pidän. Jännitystä alusta loppuun.

Aloitin tämän Elisa Kirjan äänikirjana (olin saanut edullisesti) heti kun lopetin Tulitodistajan. Teos löytyy kyllä omastakin hyllystä, mutta olin pääsiäisen mökillä ja siellä minulla oli vain mukana tuo Tulitodistaja teos pokkarina. Ehdin kuunnella tätä vajaat 70 lukua äänikirjana, mutta kun tulimme kotiin nappasin pokkarin hyllystä ja luin lähes yhdeltä istumalta loppuun. Lukeminen on kuitenkin nopeampaa kuin kuuntelu.

Teos alkaa kun Jurek Walterin eräs oletetuista uhreista, Mikael Kohler-Frost, ilmetyy yllättäen keskelle rautatiesiltaa. Mikael kertoo olleensa Nukkumatin vankina, hän muistaa vain unihiekan, posliiniset sormenpäät jotka kilisevät sekä sen, että hänen sisarensa Felicia oli hänen kanssaan. Poliisin täytyy toimia nopeasti, he päättävät soluttaa Jurek Walterin selliin Saga Bauerin jonka tarkoituksena on lypsää tietoja Felician olinpaikasta.

Kerronta polveilee kirjailija Reidar Frostin (Mikaelin isä), Saga Bauerin, Joona Linnan sekä Anders Rönnin (Jurekin lääkäri) välillä. Tunnelma tiivistyy vähä vähältä kun lukija jännittää paljastuuko Saga, saako hän riittävät tiedot ja kuinka Joona suorittaa omia etsintöjään käyden jopa Venäjällä kuulemassa Jurek Walterin taustoista. Nukkumatti löytyy ja tapahtumat vyöryvät vauhdilla eteenpäin. Lopulta Joona oivaltaa myös, ettei Jurekin ole tarkoitus tuottaa tuskaa sieppaamilleen henkilöille, vaan satuttaa niitä jotka ovat jääneet kaipaamaan ja etsimään. Joona voisi olla yksi heistä, ellei hän olisi lavastanut vaimonsa ja tyttärensä kuolemaa. Joonalla on kuitenkin Disa, ja kun Jurek ovelan suunnitelmansa avulla onnistuu pakenemaan, Joona tietää että hänen on löydettävä Disa ennen Jurekia.

Teoksen lopussa langat sidotaan siististi nippuun. Avoimet kysymykset saavat vastaukset. Teoksen viimeiset lauseet olivat sellaiset, että minun oli pakko aloittaa seuraavan Keplerin kuuntelu äänikirjana heti.

Philip Pullman: Kultainen kompassi

Kun olimme saaneet kaikki Harry Potterit luettua lapsen kanssa, pohdimme että mitä uutta voisimme lukea itasaduksi. Muistin hyllyssäni olevan "Universumin Tomu" -trilogian, jota en ole koskaan lukenut itse. Ajattelin, että tämä voisi ehkä sopia iltalukemiseksi, ja niin tartuimme ensimmäiseen kirjaan.

Lyra asuu tiedemiesten keskellä Oxfordissa. Hän seikkailee yhdessä muiden lasten kanssa ja tutkii maailmaa. Välillä Lyraa käy tervehtimässä Asriel-setä. Sitten yllättäen lapsia alkaa kadota, ja kun Lyran ystävä Roger joutuu Kahmaisijoiden (Uhraamislautakunnan) käsiin, Lyra päättää toimia ja lähteä etsimään Rogeria. Rouva Coulter ehtii kuitenkin Oxfordiin, lumoaa Lyran ja lupaa viedä hänet Pohjoiseen.

Lyra karkaa Rouva Coulterilta, päätyy gyptien luo ja matkaa heidän kanssaan Pohjoiseen vapauttamaan kaikkia siepattuja lapsia. Apuna Lyralla on mystinen aletiometri, jota hän oppii tulkitsemaan. Tarinassa kaikilla ihmisillä on daimoit, eläimen hahmossa olevat "sielut". Ihminen ja hänen daimoninsa eivät voi olla kaukana toisistaan tuntematta fyysistä kipua. Lasten daimonit muuttavat muotoaan, mutta murrosiässä daimoni valitsee yhden hahmon.

Pohjoisessa Lyra tutustuu Iorek Byrnisoniin, panssarikarhuun, joka on ajettu pois karhujen asuttamasta Svalbardista. Iorek lähtee Lyran mukaan vapauttamaan lapsia. Selviää, että Kahmaisijat suorittavat "leikkauksia" lapsille eli erottavat lapset ja heidän daimoninsa. Kaiken takana on Tomu, jota aikuiset tuntuvat pelkäävän.

Tarina päättyy jännittävästi, kun Lyra lähtee toiseen maailmaan. Joten jatkamme tarinan lukemista lapsen kanssa :)

Lars Kepler: Tulitodistaja

Edellinen Kepler (Paganini ja pahoilainen) oli pettymys, mutta äänikirjan kuuntelu puhelimella oli kivaa, joten yritin löytää myös tämän seuraavan edullisesti. No, onni ei suosinut enkä halunnut maksaa äänikirjasta lähes kahtakymppiä, joten jouduin ottamaan pokkarin omasta hyllystä käteeni ja lukemaan sen itse. Eikä oikeastaan harmita yhtään!

Tämä teos alkoi aivan eritavalla kun edellinen. Kuvaus Birgitta-kodin kahdesta murhasta oli jännittävä ja karmiva, joten tätä ei voinut laskea käsistään ihan heti. Loppupuolella yritin tietoisesti hidastella etten ahmisi loppuratkaisua liian nopeasti.

Birgitta-kodissa murhataan siis kaksi henkilöä: teinityttö sekä työntekijä. Murhalla ei tunnu olevan silminnäkijöitä ja yksi tytöistä on kadonnut. Joona Linna on poissa työstään ja yrittää löytää kadonneen vaimonsa ja tyttärensä kun hänet hälyytetään tarkkailijaksi rikospaikalle. Joona huomaa pian tärkeitä asioita omalla tyylillään ja uskoo että kadonnut tyttö Vicky on edelleen elossa, vaikka todisteet viittaavatkin muuhun. Joonalta puuttuu normaalit valtuudet suorittaa tutkintaa, mutta hän ei voi pitää näppejään erossa tapauksesta.

Murhaajan paljastuminen oli todellinen juonenkäänne tarinassa, mutta samalla se selitti paljon. Samalla ratkeaa myös vuosikymmeniä sitten tapahtunut onnettomuus. Murhaajan kohtalo oli hieman harmittava, mutta tärkeintä oli että muut jäivät henkiin.

Teoksen lopussa hypättiin aivan yllättäen uuteen tapaukseen, joka liittyy vahvasti Joonaan ja hänen vaimoonsa Summaan ja tyttäreensä Lumiin. Lukijalle esitellään aivan uusi hahmo: Jurek Walter. Hän tuntuu olevan kaikista ihmisistä kamalin ja pahin ja hän on ollut yli kymmenen vuotta erityisvankilassa. Tämän yllättävän tarinanavauksen jälkeen on pakko tarttua heti Keplerin seuraavaan teokseen!

Lars Kepler: Paganini ja paholainen

Olen aloittanut tämän teoksen lukemisen kaksi kertaa, mutta tarina ei ole edennyt riittävän innostavasti, joten olen jättänyt kesken. Liityttyäni Elisa Kirjaan, tämä oli jossain vaiheessa tarjouksessa äänikirjana. En yleensä halua ostaa "tuplakappaleita" samasta kirjasta, mutta tämän kohdalla tein poikkeuksen. Osittain myös siksi, etten löytänyt tätä äänikirjana kirjastostakaan. Kuuntelin tätä puhelimella (aivan loistava keksintö!) noin 30-60 min pätkissä kun kävin lenkillä. Toimi hyvin :)

Tarina alkaa, kun Penelope ja hänen miesystävänsä lähtevät veneilemään ja Penelopen sisko Viola lähtee mukaan. Yllättäin Viola kuitenkin murhataan ja tappaja on myös Penelopen ja Björnin kannoilla. He pakenevat pitkin Tukholman saaristoa. Samaan aikaan Joona Linna saa tutkittavakseen Violan kuoleman sekä asenvientipäällikön outo ja yllättävä itsemurha. Tarinan polveilevat vuorotellen, lopulta Penelope pääsee turvaan vaikka "ongelmanratkaisija" on edelleen vapaana.

Lopulta niin Joonalle kuin Penelopellekin selviää, että kaiken takana on suuri ammuslasti, jonka on määrä lähteä Ruotsista Afrikkaan. Ammukset on määrä salakuljettaa sisällissodassa oleviin maihin, vaikka Ruotsi onkin kieltäytynyt asekaupoista näiden tahojen kanssa. Uusi asevientipäällikkö Axel Riesling, superlahjakas ex-viulisti, on myös vaarassa.

Tapansa mukaan Joona selvittää rikoksen yhdessä Säpön Saga Bauerin kanssa. Saga on kiva uusi hahmo, ja toivon että hänestä kuullaan vielä. Syyllistä ei saada täyteen vastuuseen, mutta ammuslastin lähtö onnistutaan estämään.

Kuunneltuna tämä teos oli ihan hyvä, mutta en tiedä olisinko oikeasti jaksanut lukea tätä. Aikamuotojen poukkoilu oli ärsyttävää, ja tapahtumia oli paljon. Siitä huolimatta välillä oli olo, ettei juoni liiku mihinkään suuntaan vaan nököttää paikoillaan. Teoksen pääteema asekauppa on toki tärkeä ja mielenkiintoinen aihe, mutta ehkä asiasta olisi voinut kirjoittaa toisella tavalla tai vetävämmin.

Teoksen nimi aukesi vasta loppupuolella, ja selitys oli mielenkiintoinen. Ainoa asia mikä jäi vaivaamaan oli Axel Rieslingin kohtalo. Palasiko hän musiikin pariin? Pystyikö hän jälleen nukkumaan?

David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

Osin tämän teoksen jo sen ilmestymisen aikaan. Kahdesti olen aloittanut tämän lukemisen, mutta molemmilla kerroilla en vain ole pystynyt lukemaan tätä loppuun. Sitten löysin teoksen äänikirjana kirjastosta, ja ajattelin että ehkä tämän pystyy kuitenkin kuuntelemaan.

No, mitähän tästä sanoisi? Muistan kuinka ahmin Stieg Larssonin Millenium-trilogian aikoinaan. Ne olivat jotain aivan uskomatonta luettavaa. Ihastuin Lisbethiin ensi silmäykseltä ja olin todella harmissani, kun kuulin että kirjailija oli kuollut. Mutta kun kuulin, että joku muu kirjoittaa hänen hahmoillaan, olin varma ettei siitä voi seurata mitään hyvää. Ja vaikka minulla olikin tämä ennakkoluulo, niin ei tämä teos kovin kummoinen ollut.

Omalla tavallaan tämä oli tiivistys Millenium-tirlogiasta. Osa juonenkäänteistä oli samoja ja aikaisempiin tapahtumiin viitattiin toistuvasti. Lisbeth auttoi taas kerran Mikael Blomkvistia jymy-uutisen kanssa ja samaan aikaan Lisbeth taistelee vääryyttä vastaan omalla tavallaan.

Jostain syystä tämän teoksen Lisbeth ei pääse lähellekään sitä aitoa ja oikeaa Lisbethiä. Tässä teoksessa Lisbethin hahmo jää vajaaksi, toimii väärin ja todella tyhmästi sekä ajattelee liikaa. En pitänyt tavasta miten hänestä kerrottiin, siitä mitä hänet laitettiin tekemään ja kuinka hän käyttäytyi. Lisbethiä ei tarvitse selittää, hän vain on mitä on. Se ei tässä onnistunut.

Teoksen pääteemoja ovat tietokonevakoilu, hakkerointi, tekoäly, sisarusviha, autismi ja oikeudenmukaisuus. Samoja teemoja siis kun Larssonin alkuperäisideassa, mutta huonosti toteutettuna. Toisaalta kerronnassa ei sinällään ollut vikaa, mutta tämä oli omalla tavallaan fani fictiota: tutut hahmot, uudet juonenkäänteet.

Itse asiassa juonenkäänteet ja -tapahtumat eivät olleet niin huonoja kun olisin voinut luulla. Mutta hahmot eivät vain toimineet kuten heidän olisi pitänyt toimia. Joten koska henkilöt eivät toimi, ei toimi tarinakaan. Hyvä kirja on kuitenkin monen asian summa, ja tässä osa jäi puolitiehen. Toivon, ettei Millenium-sarja saa enää tämän jälkeen jatkoa!

Anne Rice: Kuinka Prinsessa Ruususta rangaistaan

Toinen osa Anne Ricen Prinsessa Ruususen -trilogiaan. Tarina jatkuu oikeastaan suoraan siitä mihin se jäi ensimmäisen osan lopussa. Prinsessa Ruusunen, Prinssi Tristan ja muut huonostikäyttäytyneet orjat viedään Kylään. Siellä heidät huutokaupataan asukkaille ja heidän tehtävänään on palvella uutta omistajaansa hyvin. Tristanin ostaa Kuningattaren kronikoija Nicolas, Ruususen puolestaan majatalon emäntä Lockley. Lisäksi Kapteeni iskee silmänsä Ruususeen ja ostaa tämän palveluita emäntä Lockleyltä. Tristanin ja Ruususen on käynyt hyvin, sillä he ovat saaneet hyvät ja sivistyneet omistajat.

Aiempaan teokseen verrattuna S/M, alistaminen ja seksi ei ole vähentynyt, mutta tietyllä tavalla se on muuttunut. Väkivalta ei ole enää niin raakaa (tai sitten lukija on turtunut siihen?) ja seksiin on tullut enemmän nautintoa. Myös orjijen omistajat antavat orjiensa nauttia seksistä ja antavat heidän saavuttaa nautinnon huipun usemmin kuin Kuningattaren luona. Lisäksi sekä Ruusunen että Tristan pohtivat tahoillaan orjana olemista ja sen syvintä olemusta. Voisi oikeastaan ajatella, että nämä teokset ovat eräänlaisia oppaita S/M-maailmaan, vaikka itselleni tuo alue onkin aikamoisen vierasta.

Tässä teoksessa sekä Ruusunen että Tristan ovat kertojahahmoja ja tarina kulkee heidän kokemustensa kautta. He käsittelevät orjuuttaan hieman erilaisin näkökulmin ja tuntemuksin. Tristan joutuu ihmisponiksi vetämään Herransa vaunuja ja Ruusunen puolestaan tyydyttää joukon Kapteenin sotilaita erään illan aikana. Kylä tuntuu kuitenkin heille paremmalta paikalta kuin Kuningattaren palatsi, sillä Kylässä he saavat enemmän ja antautuvat enemmän.

Lopulta käy kuitenkin niin, että rosvojoukko hyökkää kylään ja varastaa joukon orjia. Näiden joukossa myös Ruusunen ja Tristan. Heidät kuljetetaan laivalle, missä heille kerrotaan että heidän uusi isäntänsä Sulttaani ei pidä orjijaan älyllisinä olentoina, joten heillä ei ole lupaa edes puhua. Ymmärtääkseni trilogian viimeinen osa käsittelee aikaa Sulttaanin luona.

Jännä nähdä mitä tuo kolmasosa tuo tullessaan. Pakkohan siihen on nyt tarttua, että tämä tarina saadaan päätökseen. Mietin, että tuleeko siinä osassa jälleen jokin uusi näkökulma tai muutos S/M maailmaan? Tuleekohan Ruususesta käskijä jollekin orjalle? Vai päättyykö kaikki onnelliseen loppuun, missä Prinssi nai Prinsessan ja saa puoli valtakuntaa?

Anne Rice: Kuinka Prinsessa Ruusunen hurmataan

Näin viime viikolla kirjakaupassa tämän Prinsessa Ruusunen -trilogian kaksi viimeistä osaa. Kirjailijana Anne Rice on minulle ennestään tuttu, mutta nämä teokset olivat aivan uusia ja tuntemattomia. En kuitenkaan ostanut noita osia, sillä halusin ensin lainata kirjastosta ensimmäisen osan ja katsoa mitä nämä oikein ovat. Itse asiassa kirjastosta tarttui mukaan myös ne kaksi kirjakaupassa ollutta osaakin.

Mitähän tästä sanoisi? Jos on lukenut Fifty Shades of Greyt, niin ne ovat aika pliisua kamaa tämän Ruususen rinnalla. Ihmettelin, ja ihmettelen edelleen, sitä ihmeellistä sadomasokismi-hypetystä mitä Fifty Shadesta käytiin. Ne teokset eivät ole sadomasokismia nähneetkään!! Sen sijaan tämä ensimmäinen osa Ruususta ei mitään muuta ollutkaan kun S/M:n tykitystä alusta loppuun.

Tarinan ideana on, että Ruusunen herätetään sata vuotta kestäneestä unestaan hyvin eroottisella tavalla. Hänet herättänyt Prinssi vie Ruususen omaan valtakuntaansa, missä ollaan erikoistuttu kouluttamaan muiden maiden prinssejä ja prinsessoja. Koulutus on hyvin julmaa ja raakaa, orjiksi alistettujen nuorukaisten on toteltava isäntiään ja opittava miellyttämään heitä. Ruusunen oppii ja häntä opetetaan, hän kuulee erään prinssin tarinan, yrittää ymmärtää ja lopulta tekee hyvin mielenkiintoisen ratkaisun, jonka johdosta häntä rangaistaan ankarasti.

Teoksessa kuvatut S/M ja seksi on hyvin yksityiskohtaista, paikoin jopa väkivaltaista ja raakaa. Itse en pystynyt lukemaan tätä kun pieniä pätkiä kerrallaan, sillä lähes joka sivulla oli naimista, raiskaamista, alistamista tai muuta seksuaalissävytteistä toimintaa. Hempeäksi tätä teosta ei voi sanoa, vaan tässä todellakin käydään läpi useita S/M:n muotoja ja kuvaukset ovat tarkkoja. Varsinainen kliimaksi, laukeaminen tai orgasmi on täysin sivuroolissa, pääpaino on mitä mielikuvituksellisimmissa rankaisumuodoissa ja -tavoissa. Piiskat, lätkät, tekofallokset ja erilaiset nipistimet tulevat kyllä tämän teoksen aikana tutuiksi.

Eräs mielenkiintoinen asia on, että teos on kirjoitettu vuonna 1983 eli yli 30-vuotta sitten! Suomennos on ilmestynyt 2014 eli Fifty Shadesin jälkimainingeissa. Itse erehdyin ensin luulemaan, että Anne Rice on ottanut mallia Fifty Shadesista, mutta luulempa että asia on päinvastoin! Ihmettelen vain sitä, että miksi en ole törmännyt näihin Ricen teoksiin aikaisemmin missään? Voihan toki olla, että nämä ovat vain marginaaliselle lukijakunnalle suunnattuja, sillä romanttiikka ja hempeily loistaa poissaoloaan. Kustantamon voi olla ehkä hankalaa markkinoida näin suoraa seksiä kuluttajille. Teoksen kannessa pitäisi ehdottomasti olla K-18 merkintä!

Koska tämä teos jäi erittäin jännittävään kohtaan Ruususen suhteen, luulen että luen tuon toisen osan piakkoin. Lisäksi minua kiinnostaa muuttuuko tai väheneekö S/M tai nouseeko itse nautinto suurempaan rooliin.