Ensimmäinen ikinä lukemani Kaari Utrion teos oli Vendela. Tämä tapahtui noin vuonna 2000, minkä jälkeen olen niin lukenut kuin kuunnellut äänikirjana (c-kasetteina) teoksen aika monta kertaa. Teinpä joskus opiskeluaikoina jonkin esitelmänkin teoksesta :) Vendela kuitenkin koukutti minut keskiaikaan sekä Utrion tuotantoon. Lisäksi luin jostain, että henkilöhahmoista juuri Vendela on Utriolle itselleen eräs rakkaimmista.
Vendela Dalhus on nuori, kaunis ja orpo neito Turussa. Hän asuu armosta ankaran setänsä, kaniikki Nicolaus Kurjen talossa yhdessä tätinsä kanssa. Vendelan täti kuitenkin kuolee, ja neito joutuu toisten sukulaisten luo kauas Viipuriin. Matkasaattuetta, missä Vendelan on määrä Viipuriin matkustaa, saattaa maan ylhäisiin kuuluva ritari Hartman Garse. Neito ja ritari ystävystyvät, etenkin kun Vendela viisaudessaan osaa parantaa ritaria vaivaavan kurkkukivun. Viipurissa Vendela kuitenkin pudotetaan takaisin maan kamaralle ja Hartman rakastuu kauniiseen Ilianaan. Yllättäen Vendela kutsutaan isänsä kuolinvuoteen ääreen, vaikka neito on luullut olevansa jo pitkään orpo. Isä kuitenkin kuolee ja Vendelalle selviää, että hänen juuri perimänsä linnoitus on todellisuudessa merirosvojen pesäpaikka. Hartman tahollaan huomaa ettei Iliana ollutkaan sellainen vaimo kun hän kuvitteli. Iliana kuolee ja Hartman määrätään tuhoamaan merirosvojen linnoitus. Lopulta Vendela ja Hartman saavat toisensa, kuten kunnon rakkaustarinassa pitääkin.
Teos on yhtäaikaa sekä historiallinen, että romanttinen. Utrio on tarkka kuvatessaan historiallisia tosiasioita, ja mukana on myös historiallisia henkilöitä. Oikeastaan kirjan niin sanottuna historiallisena juonena on Bo Johnsson Gripin valta-asema Suomessa. Rakkaspuolella valtaa pitää tietenkin Vendelan ja Hartmanin tarina, mutta mukaan mahtuu myös romanttinen pätkä itsensä Bo Johnssonin elämästä, olipa se sitten totta tai ei.
Teoksena Vendela on kevyt, verrattuna Utrion suurempiin keskiaikaromaaneihin. Vendelassa ei kuitenkaan mennä älyttömyyksiin juonenkäänteiden kanssa, vaan kaikki on sopusoinnussa keskenään. Lukija saa jännittää lähes viime metreille saakka kuinka rakastavaisten käy. Itseäni kiehtoi myös suuresti Urtion viljelemä keskiaikainen sanasto, joka onkin myöhemmin tullut tutuksi hänen tuotantonsa kautta.
Tätä teosta voin suositella lämpimästi kaikille historiasta ja rakkaudesta kiinnostuneille :)
tiistai 19. elokuuta 2014
Agatha Chistie: Neiti Marplen viimeinen juttu
Kirjastosta lainattu äänikirja. Neiti Marplen tarinat eivät ole kiinnostaneet minua niin paljon kuin Poirot-jutut, mutta näitäkin olen kuunnellut nyt tänä vuonna joitakin. Äänikirjoissa merkittävä rooli on lukijalla. Onneksi näissä Christien teoksissa lukijana on Lars Svedberg, jonka ääni on aivan omaa luokkaansa.
Tässä tarinassa Neiti Marple kohtaa vuosikymmeniä vanhan murhan. Hän pohtii pitkään kannattaako juttuun tarttua ollenkaan, mutta koska asiat etenevät omalla painollaan, vanhat tapahtumat nousevat pintaan.
Lapsuutensa pienessä englantilaisessa kylässä viettänyt Gwenda palaa "kotiin" monien ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. Vähitellen muistot valtaavat hänen mielensä, ja hän on aivan varma, että on nähnyt lapsena murhan. Gwendan tuore aviomies ryhtyy innolla selvittämään mysteeriä, ja myös Neiti Marple saapuu varta vasten paikalle ratkomaan rikosta.
Kuten arvata saattaa, syyllinen saadaan kiinni lopulta, vaikka läheltä pitää ettei Gwendan käy hullusti ennen sitä. Mukava tarina, vaikka itse epäilinkin oikeaa syyllistä jo jossain vaiheessa.
Tässä tarinassa Neiti Marple kohtaa vuosikymmeniä vanhan murhan. Hän pohtii pitkään kannattaako juttuun tarttua ollenkaan, mutta koska asiat etenevät omalla painollaan, vanhat tapahtumat nousevat pintaan.
Lapsuutensa pienessä englantilaisessa kylässä viettänyt Gwenda palaa "kotiin" monien ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. Vähitellen muistot valtaavat hänen mielensä, ja hän on aivan varma, että on nähnyt lapsena murhan. Gwendan tuore aviomies ryhtyy innolla selvittämään mysteeriä, ja myös Neiti Marple saapuu varta vasten paikalle ratkomaan rikosta.
Kuten arvata saattaa, syyllinen saadaan kiinni lopulta, vaikka läheltä pitää ettei Gwendan käy hullusti ennen sitä. Mukava tarina, vaikka itse epäilinkin oikeaa syyllistä jo jossain vaiheessa.
Agatha Christie: Syyttävä sormi
Kirjastosta lainattu äänikirja. Tämän piti olla Neiti Marple juttu, mutta aika kauan sai odotella Marplen ilmestymistä ;) Lisäksi tämä on kuulema Christien oma suosikki.
Sisarukset Jerry ja Joanna asettuvat pieneen kylään toipumaan Jerryn sotavammasta. Pian kyläläiset alkavat saamaan nimettömiä kirjeitä. Sitten tapahtuu ensimmäinen itsemurha, jota seuraa oikea murha. Kaikki ovat ymmällään ja syyllistä etsitään uutterasti. Lopulta niin kirjeiden kirjoittaja kuin murhaajakin sekä motiivi palajstuvat. Jerry löytää myös onnensa ja päättää jäädä kylään asumaan.
Taattua Christie-laatua ja äänikirjana oikein sopiva.
Sisarukset Jerry ja Joanna asettuvat pieneen kylään toipumaan Jerryn sotavammasta. Pian kyläläiset alkavat saamaan nimettömiä kirjeitä. Sitten tapahtuu ensimmäinen itsemurha, jota seuraa oikea murha. Kaikki ovat ymmällään ja syyllistä etsitään uutterasti. Lopulta niin kirjeiden kirjoittaja kuin murhaajakin sekä motiivi palajstuvat. Jerry löytää myös onnensa ja päättää jäädä kylään asumaan.
Taattua Christie-laatua ja äänikirjana oikein sopiva.
Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret
Toimittajana Kiinassa työskennellyt Xinran on koonnut tositarinoita täynnä olevan teoksen Kiinan yhdenlapsen-politiikasta ja etenkin tyttöjen kohtaloista. Kymmenen äidin tarina tyttäristään pysäyttää lukijan miettimään omaa elämäänsä ja asemaansa naisena, äitinä ja tyttärenä.
Teoksessa käsitellään niin maaseudulla vallitsevia tapoja, kuin kaupungissa asuvien painetta yhden lapsen politiikan tähden. Kirjan mukaan maaseudulla on normaalia surmata syntynyt tyttövauva heti, ellei äiti ole aiemmin synnyttänyt poikaa. Esikoisen on oltava poika, sillä vain pojasta perhe saa tuen ja turvan. Osa kiinalaistytöistä hylätään orpokoteihin, sillä yhteiskunta ei salli yksinäisen naisen pitävän lasta, eikä nainen pääse naimisiin, mikäli hänellä on lapsi riesanaan. Näitäkin tyttöjä on kuitenkin rakastettu, mutta julma politiikka sanelee normit.
Surullisin tapaus kirjassa oli kertomus junassa matkustavasta perheestä. Isä piti pientä tytärtään tiukasti sylissä, silitti selkää ja halasi. Eräällä asemalla Xinran huomaa tytön junalaiturilla vilkuttamassa, mutta jonkin ajan päästä isä kävelee häntä vastaan junan sisällä. Kuinka joku saattaa hylätä oman lapsensa junalaiturille? Kuinka naiset kestävät raskauden, synnytyksen ja luopumisen tuskan?
Teoksen luettuani olisin ollut valmis adoptoimaan tuollaisen hylätyn kiinalaistytön. Pohdin myös, mitä minä tai muut voimme tehdä, että tilanne Kiinassa muuttuisi ja äidit saisivat pitää tyttärensä.
En usko, että kukaan pystyy lukemaan tätä teosta ilman nenäliinaa. Vaikka tämä koskettaa, se kannattaa silti avata ja tutustua maailmaan, jota meillä Suomessa ei tarvitse miettiä.
Teoksessa käsitellään niin maaseudulla vallitsevia tapoja, kuin kaupungissa asuvien painetta yhden lapsen politiikan tähden. Kirjan mukaan maaseudulla on normaalia surmata syntynyt tyttövauva heti, ellei äiti ole aiemmin synnyttänyt poikaa. Esikoisen on oltava poika, sillä vain pojasta perhe saa tuen ja turvan. Osa kiinalaistytöistä hylätään orpokoteihin, sillä yhteiskunta ei salli yksinäisen naisen pitävän lasta, eikä nainen pääse naimisiin, mikäli hänellä on lapsi riesanaan. Näitäkin tyttöjä on kuitenkin rakastettu, mutta julma politiikka sanelee normit.
Surullisin tapaus kirjassa oli kertomus junassa matkustavasta perheestä. Isä piti pientä tytärtään tiukasti sylissä, silitti selkää ja halasi. Eräällä asemalla Xinran huomaa tytön junalaiturilla vilkuttamassa, mutta jonkin ajan päästä isä kävelee häntä vastaan junan sisällä. Kuinka joku saattaa hylätä oman lapsensa junalaiturille? Kuinka naiset kestävät raskauden, synnytyksen ja luopumisen tuskan?
Teoksen luettuani olisin ollut valmis adoptoimaan tuollaisen hylätyn kiinalaistytön. Pohdin myös, mitä minä tai muut voimme tehdä, että tilanne Kiinassa muuttuisi ja äidit saisivat pitää tyttärensä.
En usko, että kukaan pystyy lukemaan tätä teosta ilman nenäliinaa. Vaikka tämä koskettaa, se kannattaa silti avata ja tutustua maailmaan, jota meillä Suomessa ei tarvitse miettiä.
Torey Hayden: Nukkelapsi
Tositapahtumiin perustuva Torey Hayden tarina. Vaikka aihe oli taas rankka, en voinut olla pitämättä.
Venus ei puhu, ei reagoi, eikä kommunikoi. Hän osaa kyllä liikkua, sekä puhua, mutta ei vapaaehtoisesti. Torey Haydenin erityisluokka on taas täynnä vauhtia, kun uusi lukuvuosi alkaa. Mukana on ongelmalapsia, joista Venus nousee keskeisimmäksi. Välillä Venus jättää tulematta kouluun, ja myös Toreylle selviää pikkuhiljaa perheen taustat. Asuntovaunussa asuva perhe, monta lasta (kaikki ongelmaisia) ja omalaatuinen isosisko Wanda, joka kutsuu Venusta "kauniiksi lapseksi".
Vähitellen Torey saa houkuteltua Venuksen ulos kuorestaan. Kahdenkeskiset hetket tytön kanssa kasvattavat luottamusta ja Venus ryhtyy oma-aloitteisesti kommunikoimaan. Työ ei ole helppoa, ja välillä tulee takapakkia. Teoksen lopulla Venus joutuu sairalaan, ja vihdoinkin myös viranomaiset puuttuvat omituisen perheen elämään. Lapset pääsevät sijaiskoteihin ja vanhemmat joutuvat vastuuseen tekemistään kauheuksista.
Venus ei puhu, ei reagoi, eikä kommunikoi. Hän osaa kyllä liikkua, sekä puhua, mutta ei vapaaehtoisesti. Torey Haydenin erityisluokka on taas täynnä vauhtia, kun uusi lukuvuosi alkaa. Mukana on ongelmalapsia, joista Venus nousee keskeisimmäksi. Välillä Venus jättää tulematta kouluun, ja myös Toreylle selviää pikkuhiljaa perheen taustat. Asuntovaunussa asuva perhe, monta lasta (kaikki ongelmaisia) ja omalaatuinen isosisko Wanda, joka kutsuu Venusta "kauniiksi lapseksi".
Vähitellen Torey saa houkuteltua Venuksen ulos kuorestaan. Kahdenkeskiset hetket tytön kanssa kasvattavat luottamusta ja Venus ryhtyy oma-aloitteisesti kommunikoimaan. Työ ei ole helppoa, ja välillä tulee takapakkia. Teoksen lopulla Venus joutuu sairalaan, ja vihdoinkin myös viranomaiset puuttuvat omituisen perheen elämään. Lapset pääsevät sijaiskoteihin ja vanhemmat joutuvat vastuuseen tekemistään kauheuksista.
Peter Franzén: Samoilla silmillä
Jatkoa Peter Franzénin ensimmäiselle teokselle Tumman veden päällä. Tämänkin kuuntelin äänikirjana, kuten tuon ensimmäisenkin. Ja sattuipa sellainen moka, että yksi levy jäi vahingossa välistä. Tätä en huomannut ennen kuin olin kuunnellut kirjan loppuun, joten kertoo ehkä myös siitä, minkälainen teos oli kyseessä.
Tässä Pete on jo teini-ikäinen. Tytöt, juominen, tupakka ja nyrkkeily kiinnostavat. Teos on rakennettu hieman eritavalla kun edellinen, sillä kerronta vaihtelee Peten, äidin ja isän välillä. Kaikkien tarinat nivoutuvat lopulta yhteen ja lukijalle (kuulijalle) maalataan ruusuinen kuva onnellisesta elämästä.
Itse olen sitä mieltä, että Franzénin olisi kannattunut jättää omaelämäkerrallinen kirjoittaminen vain tuohon yhteen teokseen. Tumman veden päällä toimi vielä hyvin, mutta tämä Samoilla silmillä oli ehkä hieman turha. Tietenkin todellisille Franzén-faneille varmasti mukava lukukokemus.
Tässä Pete on jo teini-ikäinen. Tytöt, juominen, tupakka ja nyrkkeily kiinnostavat. Teos on rakennettu hieman eritavalla kun edellinen, sillä kerronta vaihtelee Peten, äidin ja isän välillä. Kaikkien tarinat nivoutuvat lopulta yhteen ja lukijalle (kuulijalle) maalataan ruusuinen kuva onnellisesta elämästä.
Itse olen sitä mieltä, että Franzénin olisi kannattunut jättää omaelämäkerrallinen kirjoittaminen vain tuohon yhteen teokseen. Tumman veden päällä toimi vielä hyvin, mutta tämä Samoilla silmillä oli ehkä hieman turha. Tietenkin todellisille Franzén-faneille varmasti mukava lukukokemus.
Lisa R. Jones: Inside out -trilogia
Lupaan itselleni, että tämä on viimeinen "tämmöinen" trilogia minkä ostan tai luen. Olisi pitänyt uskoa vaistoa, etteivät nämä ainakaan parane. Kovasti hehkutetaan, mutta perus-Harlequin-tavaraa nämä kaikki taitavat olla, valitettavasti.
No, Inside out -trilogia pitää sisällään kirjat Ihosi alla, Sisälläni ja Paljastus. Kuten arvata saattaa, päähenkilönä on nuori nainen sekä komea ja salaperäinen mies. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat taide-maailmaan. Sara rakastaa taidetta ja pääsee kuin sattumalta suureen taidegalleriaan töihin. Ensin on hieman epäselvää kumpi kirjan komistuksista on Saran unelmien mies: taidegalleristi Mark vai taiteilija Chris. No, Chris vetää pidemmän korren.
Saran ja Chrisin tarinan rinnalla seurataan myös salaperäisen Rebeccan tarinaa päiväkirjan kautta. Sara on muuten perinyt juuri Rebeccan työn galleriassa, ja tietenkin myös Mark on jollain tavalla juonessa mukana alusta loppuun. Chrisillä on tietenkin omat ongelmansa ja Sara lupaa eheyttää hänet.
Sarjan viimeinen osa, jossa luvataan SE suuri paljastus, on aikamoinen lässäys. Paljastus ei ole (minusta) mitenkään päätähuimaava tai erikoinen. Ja sitä seksiäkin on, mutta... Jospa nyt muistaisin pysyä näistä tämän tyyppisistä kirjoista erossa.
No, Inside out -trilogia pitää sisällään kirjat Ihosi alla, Sisälläni ja Paljastus. Kuten arvata saattaa, päähenkilönä on nuori nainen sekä komea ja salaperäinen mies. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat taide-maailmaan. Sara rakastaa taidetta ja pääsee kuin sattumalta suureen taidegalleriaan töihin. Ensin on hieman epäselvää kumpi kirjan komistuksista on Saran unelmien mies: taidegalleristi Mark vai taiteilija Chris. No, Chris vetää pidemmän korren.
Saran ja Chrisin tarinan rinnalla seurataan myös salaperäisen Rebeccan tarinaa päiväkirjan kautta. Sara on muuten perinyt juuri Rebeccan työn galleriassa, ja tietenkin myös Mark on jollain tavalla juonessa mukana alusta loppuun. Chrisillä on tietenkin omat ongelmansa ja Sara lupaa eheyttää hänet.
Sarjan viimeinen osa, jossa luvataan SE suuri paljastus, on aikamoinen lässäys. Paljastus ei ole (minusta) mitenkään päätähuimaava tai erikoinen. Ja sitä seksiäkin on, mutta... Jospa nyt muistaisin pysyä näistä tämän tyyppisistä kirjoista erossa.
maanantai 18. elokuuta 2014
Gillian Flynn: Kiltti tyttö
Tätä teosta on kehuttu paljon, joten päätiin hankkia sen omaan kirjahyllyyni. No, nyt se on siellä, vaikka en pitänytkään kirjasta.
Amy katoaa hänen ja Nickin viisivuotishääpäivänä. Katseet kohdistuvat tietenkin aviomieheen, ja Nickin onkin löydettävä vaimossa mahdollisimman pian, joko elossa tai kuolleena. Tarina etenee ensin Nickin ja Amyn päiväkirjamerkintöjen muodossa. Myöhemmin tulee myös lisää näkökulmia. Amyn kohtalo selviää ja tarina saadaan jonkinlaiseen päätökseen.
Itse en kokenut missään vaiheessa mitään erikoita "ahaa"-yllätystä. Henkilöhahmot olivat ärsyttäviä, mutta niin niiden varmaan pitikin olla. Kieli ei ollut oikein mukaansatempaavaa, vaan kirjaa piti todellakin lukea. No, miksi sitten luin tämän edes loppuun? Koska en vain osaa jättää aloitettua kirjaa kesken, ja toisaalta olin myös kiinnostunut loppuratkaisusta. Tämä taisi kuitenkin jäädä ko. kirjailijan ainoaaksi lukulistallani.
Amy katoaa hänen ja Nickin viisivuotishääpäivänä. Katseet kohdistuvat tietenkin aviomieheen, ja Nickin onkin löydettävä vaimossa mahdollisimman pian, joko elossa tai kuolleena. Tarina etenee ensin Nickin ja Amyn päiväkirjamerkintöjen muodossa. Myöhemmin tulee myös lisää näkökulmia. Amyn kohtalo selviää ja tarina saadaan jonkinlaiseen päätökseen.
Itse en kokenut missään vaiheessa mitään erikoita "ahaa"-yllätystä. Henkilöhahmot olivat ärsyttäviä, mutta niin niiden varmaan pitikin olla. Kieli ei ollut oikein mukaansatempaavaa, vaan kirjaa piti todellakin lukea. No, miksi sitten luin tämän edes loppuun? Koska en vain osaa jättää aloitettua kirjaa kesken, ja toisaalta olin myös kiinnostunut loppuratkaisusta. Tämä taisi kuitenkin jäädä ko. kirjailijan ainoaaksi lukulistallani.
Milja Kaunisto: Synnintekijä
Vannoutuneena Kaari Utrio-fanina olen kiinnostunut keskiaikaisista teoksista. Niinpä bongatessani Milja Kauniston Synnintekijä-pokkarin alesta, päätin kurkistaa toisenlaiseen keskiaikaan.
Synnintekijä kertoo Olavi Maununpojan, tai Olaus Magnuksen, nuoruudesta Pariisin yliopistossa. Nuori pappi ystävystyy pian älykkään Miracle-nuorukaisen kanssa, joka pyytääkin Olauksen kesäksi etelä-Ranskaan perintölinnaansa. Täällä Olaukselle avautuu aivan uusi maailma ja hän joutuu pohtimaan mitä hän elämältään oikein haluaa.
Teos ratsastaa seksillä, ehkä vähän liiankin kanssa. Jossain vaiheessa ajattelin, että ehkä tässä on vihdoinkin keskiaikainen homo-teos, mutta... Jokainen voi itse lukea kuinka Olauksen käy viettelyksen tiellä. Oma mielipiteeni kuitenkin on, että vaikka seksi onkin nykypäivää, niin tämän tyyppisessä kirjassa sitä oli ehkä turhankin paljon. Itse historia jäi sivurooliin, ja päällimmäinen ajatus olikin, että tässä on kirja, mihin on otettu historiallinen henkilö, historiallinen miljöö ja paljon mielikuvitusta ja tuota seksiä.
Tosin saattaa olla, että jossain vaiheessa "sorrun" lukemaan jatko-osan, Kalmantanssin. Ja käsittääkseni sarjaan olisi tulossa vielä kolmaskin osa.
Synnintekijä kertoo Olavi Maununpojan, tai Olaus Magnuksen, nuoruudesta Pariisin yliopistossa. Nuori pappi ystävystyy pian älykkään Miracle-nuorukaisen kanssa, joka pyytääkin Olauksen kesäksi etelä-Ranskaan perintölinnaansa. Täällä Olaukselle avautuu aivan uusi maailma ja hän joutuu pohtimaan mitä hän elämältään oikein haluaa.
Teos ratsastaa seksillä, ehkä vähän liiankin kanssa. Jossain vaiheessa ajattelin, että ehkä tässä on vihdoinkin keskiaikainen homo-teos, mutta... Jokainen voi itse lukea kuinka Olauksen käy viettelyksen tiellä. Oma mielipiteeni kuitenkin on, että vaikka seksi onkin nykypäivää, niin tämän tyyppisessä kirjassa sitä oli ehkä turhankin paljon. Itse historia jäi sivurooliin, ja päällimmäinen ajatus olikin, että tässä on kirja, mihin on otettu historiallinen henkilö, historiallinen miljöö ja paljon mielikuvitusta ja tuota seksiä.
Tosin saattaa olla, että jossain vaiheessa "sorrun" lukemaan jatko-osan, Kalmantanssin. Ja käsittääkseni sarjaan olisi tulossa vielä kolmaskin osa.
Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta
Näköjään tämän blogin postaukset eivät etene samassa järjestyksessä missä olen teokset lukenut. Mutta haittaakohan se ;) Tästä kirjasta on kuitenkin pakko kirjoittaa heti tuoreeltaan (ja kun vihdoinkin olen taas päässyt koneen ääreen).
Ystäväni suositteli Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta -teosta ja lainasi myös kirjan minulle. (Tosin ostan tämän varmaan jossain vaiheessa omaankin kirjahyllyyni.) Ja tämä oli todellakin teos, mikä teki mieli ahmia. Hieman aluksi arkailin kirjan paksuutta, mutta kuten arvata saattaa niin lopussa olisin toivonut että sivuja olisi ollut vielä muutama sata lisää. No, en ehkä oikeasti, sillä teos oli juuri sopiva paketti.
Teoksessa päähenkilönä esiintyy nuori kirjailija, Marcus Goldman, joka on kirjoittanut erittäin onnistuneen esikoisteoksen ja noussut näin koko Amerikan suosikiksi. Toinen teos ei ota syntyäkseen, että "valkoisen paperin kammo" on iskenyt kirjailijaan. Hän päättää pyytää apuun ystävänsä ja entisen yliopisto-opettajansa Harry Quebertin. Vierailu New Hampshiren Auroraan verestää vanhoja muistoja, mutta kirjoittaminen ei siltikään luonnistu. Muutamaa kuukautta myöhemmin Harryn puutarhasta löytyy nuoren tytön ruumis, tytön joka on kadonnut vuonna 1975. Harry pidätetään ja käy esille, että Harryllä ja tytöllä, Nolalla, on ollut suhde kesällä 1975 juuri ennen Nolan katoamista. Marcus palaa Auroraan ystävänsä tueksi ja ryhtyy selvittämään 33 vuotta vanhaa rikosta.
Teos on yhtäaikaa murhamysteeri, rakkaustarina, kirja kirjoittamisesta, kuuluisuudesta ja ystävyydestä. Todella harvoin saa lukea näin onnistunutta tekstiä esikoiskirjailijalta (joka on muuten ranskalainen ja 28-vuotias!). Tietenkin suuri merkitys on myös suomentajalla, ja mielestäni Anna-Maija Viitanen on onnistunut erinomaisesti työssään.
Juonen edetessä lukijan eteen heitetään yhä uusia todistusaineiston osia. Paljastuu yhtä ja toista niin Nolasta, Harrystä kuin muistakin teoksen hahmoista. Marcuskin löytää jälleen kirjoittaminen riemun. Kuten hyvään kirjaan kuuluu, murhamysteeri ratkeaa ja kaikki langanpäät solmitaan lopussa hyvään pakettiin. Lukijaa ei kuitenkaan aliarvioida missään vaiheessa, eikä loppuratkaisusta tule sellainen rautalangasta-väännetty-olo.
Kirja mitä voin todellakin suositella!
Ps. Teoksen ehkä kaikista parhain anti on se, ettei tässä mässäillä seksillä. Ei sitten lainkaan! Ja samalla teos todistaa sen, ettei seksi ole todellakaan "se syy" miksi kirjoja luetaan.
// Omassa kirjahyllyssäni 3.2.2016 alkaen!
Ystäväni suositteli Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta -teosta ja lainasi myös kirjan minulle. (Tosin ostan tämän varmaan jossain vaiheessa omaankin kirjahyllyyni.) Ja tämä oli todellakin teos, mikä teki mieli ahmia. Hieman aluksi arkailin kirjan paksuutta, mutta kuten arvata saattaa niin lopussa olisin toivonut että sivuja olisi ollut vielä muutama sata lisää. No, en ehkä oikeasti, sillä teos oli juuri sopiva paketti.
Teoksessa päähenkilönä esiintyy nuori kirjailija, Marcus Goldman, joka on kirjoittanut erittäin onnistuneen esikoisteoksen ja noussut näin koko Amerikan suosikiksi. Toinen teos ei ota syntyäkseen, että "valkoisen paperin kammo" on iskenyt kirjailijaan. Hän päättää pyytää apuun ystävänsä ja entisen yliopisto-opettajansa Harry Quebertin. Vierailu New Hampshiren Auroraan verestää vanhoja muistoja, mutta kirjoittaminen ei siltikään luonnistu. Muutamaa kuukautta myöhemmin Harryn puutarhasta löytyy nuoren tytön ruumis, tytön joka on kadonnut vuonna 1975. Harry pidätetään ja käy esille, että Harryllä ja tytöllä, Nolalla, on ollut suhde kesällä 1975 juuri ennen Nolan katoamista. Marcus palaa Auroraan ystävänsä tueksi ja ryhtyy selvittämään 33 vuotta vanhaa rikosta.
Teos on yhtäaikaa murhamysteeri, rakkaustarina, kirja kirjoittamisesta, kuuluisuudesta ja ystävyydestä. Todella harvoin saa lukea näin onnistunutta tekstiä esikoiskirjailijalta (joka on muuten ranskalainen ja 28-vuotias!). Tietenkin suuri merkitys on myös suomentajalla, ja mielestäni Anna-Maija Viitanen on onnistunut erinomaisesti työssään.
Juonen edetessä lukijan eteen heitetään yhä uusia todistusaineiston osia. Paljastuu yhtä ja toista niin Nolasta, Harrystä kuin muistakin teoksen hahmoista. Marcuskin löytää jälleen kirjoittaminen riemun. Kuten hyvään kirjaan kuuluu, murhamysteeri ratkeaa ja kaikki langanpäät solmitaan lopussa hyvään pakettiin. Lukijaa ei kuitenkaan aliarvioida missään vaiheessa, eikä loppuratkaisusta tule sellainen rautalangasta-väännetty-olo.
Kirja mitä voin todellakin suositella!
Ps. Teoksen ehkä kaikista parhain anti on se, ettei tässä mässäillä seksillä. Ei sitten lainkaan! Ja samalla teos todistaa sen, ettei seksi ole todellakaan "se syy" miksi kirjoja luetaan.
// Omassa kirjahyllyssäni 3.2.2016 alkaen!
Kim Hyun Hee: Sieluni kyyneleet
"Taas" yksi Pohjois-Korea kirja, taisi olla ensimmäinen ajatukseni, kun tuttu kirjamyyjä suositteli tätä. Koska Pohjois-Korea kuitenkin kiinnostaa, niin päätin ostaa pokkarin keväällä ja silloin myös luin tämän.
Teos on tositarina pohjoiskorealaisesta naisesta, joka toimi terroristina ja osallistui matkustajakoneen tuhoamiseen vuonna 1988, juuri ennen Soulin (Etelä-Korea) Olympialaisia. Kirjassa kuvataan Kim Hyun Heen elämää lapsena, kuinka hänet valittiin vaativaan erikoiskoulutukseen, miten koulutus eteni sekä kuinka terroriteko todella tapahtui. Myös terroriteon jälkeinen aika Etelä-Koreassa käydään läpi.
Teos oli suhteellisen nopealukuinen, vaikka aikaisemmat P-Korea-lukukokemukset ovat olleet aika hidaslukuisia. Joko informaatiota tuosta uskomattomasta yhteiskunnasta on tullut jo tarpeeksi, tai sitten tässä kirjassa nuo kauheudet oli sivutettu sujuvasti. Tosin tuosta erikoiskoulutuksesta lukiessa tuli välillä aika jamesbondiolo ;) Ehkä se todellakin oli sellaista akrobatiaa.
Teos on tositarina pohjoiskorealaisesta naisesta, joka toimi terroristina ja osallistui matkustajakoneen tuhoamiseen vuonna 1988, juuri ennen Soulin (Etelä-Korea) Olympialaisia. Kirjassa kuvataan Kim Hyun Heen elämää lapsena, kuinka hänet valittiin vaativaan erikoiskoulutukseen, miten koulutus eteni sekä kuinka terroriteko todella tapahtui. Myös terroriteon jälkeinen aika Etelä-Koreassa käydään läpi.
Teos oli suhteellisen nopealukuinen, vaikka aikaisemmat P-Korea-lukukokemukset ovat olleet aika hidaslukuisia. Joko informaatiota tuosta uskomattomasta yhteiskunnasta on tullut jo tarpeeksi, tai sitten tässä kirjassa nuo kauheudet oli sivutettu sujuvasti. Tosin tuosta erikoiskoulutuksesta lukiessa tuli välillä aika jamesbondiolo ;) Ehkä se todellakin oli sellaista akrobatiaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
