Ihanaa lukea pitkästä aikaa "oikeaa" kirjallisuutta. Nykykirjallisuus mässäilee joskus liikaa seksillä, väkivallalla ja rikoksilla. Kamelianaisessa punaisena lankana on rakkaus, ja vaikka teoksessa viitataankin seksiin, lukija jätetään nätisti kohtausten ulkopuolelle.
Olen ostanut tämän kirjan vuonna 2006 kirjahyllyyni. Taisi olla jokin alennusmyynti :) Tänä kesänä tartuin kuitenkin teokseen, sillä olin menossa oopperajuhlille katsomaan La Traviataa, joka pohjautuu kirjan tapahtumiin.
Otavan kustantaman kirjan takakannessa lukee:
Ajattoman koskettava tarina 1800-luvun Pariisista, kaupungin tavoitelluimman kurtisaanin aidosta rakkaudesta nuoreen Armandiin - rakkaudesta vailla tulevaisuutta.
Juoni on traaginen. Keuhkotautia sairastava kurtisaani ja nuori Armand rakastavat toisiaan. Mukana on mutkia ennen kuin he päätyvät viettämään seesteistä elämää maaseudulle. Kuvioihin tulee kuitenkin Armandin isä, ja kurtisaani Marguerite tekee uhrauksen, minkä Armand ymmärtää vasta kuin kaikki on jo myöhäistä.
Pidän valtavasti tyylistä ja tavasta millä teos on kirjoitettu. Ihana vanhahtava kieli ja siihen kuuluvat puhuttelut. Tälläisen teoksen hotkaisee välipalana vaikka aihe ei mikään kevyt olekaan.
Ps. Pidin kirjasta enemmän kuin oopperasta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti