Kuva: Otava
Törmälässä eletään tuulisia aikoja. Metsäjätin omistuksessa olevan vaneritehtaan kohtalo on vaakalaudalla. Kylän oma poika, Pasi Kauppi, Metsäjätin edustaja tulee paikalle selvittämään tilannetta. Pasi tekee kaikkensa, että oman kylän tehdas säästyisi, mutta irtisanomisia ei voi välttää. Pahimmalta tuntuu tietenkin nähdä tuttujen lapsuudenkavereiden ilmeet ja kuulla kommentit. Pahampaa on kuitenkin luvassa!
Janne on Pasin lapsuudenystäviä ja kertoo oman näkemyksesnä tapahtumista ja Pasin kehityksestä. Janne tuntuu hyvältä jätkältä, hiljaiselta mutta luotettavalta. Metsäjätin ylimmän johdon tavoissa ja käyttäytymisessä olisi toivomisen varaa. Tietenkin markkinat ohjaavat ja Venäjän puutullit, mutta on tärkeää kuinka asiat esitetään. Tästä voisi itse kukin ottaa oppia, että ei näin!
Pidin kirjasta, joten ehkä uskallan toisekin tarttua tuntemattomapaan haasteeseen :) Ajatuksia se ainakin herätti! Jos Suomesta viedään kaikki toiminta ulkomaille, mitä meille itsellemme silloin jää? Vähitellen häviää osaaminen, sitten viitsiminen ja lopulta meillä ei ole enää mitään. Seisotaan yhdessä luukulla ylikoulutettuina ja manataan kun muualta maailmasta tulee ihmiset tekemään "meidän työt", työt joita emme itse viitsi tehdä. Karu tulevaisuudennäkymä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti