Tämä kolmas osa Sandhamn-sarjassa oli yllättävän nopealukuinen. Ehkä se kertoo juuri siitä, että nämä tekoset ovat suht kevyitä dekkareita ja toisaalta myös mielenkiintoisesti kirjoitettuja niin että lukijan kiinnostus pysyy yllä. Lainasin tämän kirjan kirjastosta ja luin päivässä (juuri sopivaa syysflunssalukemista).
Nuori tyttö katoaa marrakuussa Sandhamnin saarella kun hän on palaamassa ystävänsä luota kotiin. Poliisi etsii, mutta ei löydä tyttöä. Helmikuussa Noran lapset löytävät metsästä käsivarren joka kuuluu kadonnelle tytölle. Thomas saapuu jälleen saarelle tutkimaan murhaa.
Tarina kulkee kahdessa ajassa. Nykyajassa Thomas selvittää tytön murhaa, 1900-luvun alussa kuvataan erään perheen elämää Sandhamnin saarella. Selviää, että tarinoilla on yhteys ja lukijalle selviää kuinka julmaa ja raakaa sukuviha voi olla. Todella surullista.
Noralle selviää, että Henrik on uskoton hänelle ja Nora päättää (vihdoin) jättää miehen. Henrik ja hänen äitinsä eivät ole päätöksestä mielissään, mutta Nora pitää päänsä. Arvelin jo ensimmäisen osan aikana, että näin tulee tapahtumaan, joten hyvä, että Nora tuli viimein järkiinsä. Thomas puolestaan tapaa ex-vaimonsa ja huomaa, että hänellä on ollut ikävä Pernillaa. Lopussa annetaan ymmärtää, että nämä kaksi voisivat löytää toisensa uudelleen.
Seuraavaksi neljännen osan pariin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti