Kuinka paljon kuunteluun vaikutti se, että tiesin kirjailijan olevan J.K. Rowling? Paljon, täytyy tunnustaa! Mutta ehkä ennemmin niin että "wau, tämä ei todellakaan ole mitään Harry Potter-kopiointia". Teksti on sujuvaa, kuvailevaa ja juoni etenee jouhevasti. Henkilöhahmot ovat aivan omanlaisiaan ja taikuus puuttuu kokonaan. Nämä ovat aikuisille suunnattuja kirjoja, eivät edes mitään nuorille aikuisille ajateltuja teoksia.
Dekkarina toimiva kokonaisuus, jotain tuttua, jotain uutta ja jotain lainattua, mutta silti uusi ja raikas tuulahdus. Hiven klassista Agatha Christietä, mutta myös nykyaikaisempaa Sherlockia. Teos ottaa myös reilusti kantaa julkisuuteen ja sen tuomaan varjopuoleen, paparazzien häikäilemättömään toimintaan sekä toimittajien temppuihin. Uskon, että kirjailija on tiennyt mistä kirjoittaa sen verran piikikkäästi hän otti kantaa näihin asioihin.
Päähenkilö Cormoran Strike on rosoinen tyyppi, armeijan entinen sotapoliisi, jalkavammainen sinkku, joka työskentelee yksityisetsivänä ja on korviaan myöten veloissa. Robin (luulin häntä ensin pojaksi ja olin iloinen että teoksessa on kihloissa oleva homopari!) on sihteeri joka ajautuu Striken toimistoon välitysfirman kautta. Voin sanoa, että näiden kahden välillä kipinöi siihen malliin etten malta odottaa jatkoa ;) Ja jos Rowling jossain vaiheessa kyllästyy fantasiaan ja dekkareihin, niin uskon että hän pärjäisi hyvin myös romantiikan puolella!
Tarina alkaa kun menestyvä huippumalli Lula putoaa/tippuu/hyppää/pudotetaan alas parvekkeeltaan. Onko kyseessä itsemurha vai murha? Lulan veli haluaa saada selville totuuden ja palkkaa Striken tutkimaan asiaa. Robin apunaan Strike sukeltaa Lulan elämään, kohtaa epäiltyjä aina poikaystävästä autonkuljettajaan ja entiseen narkkari ystävään. Kuka on syyllinen ja mikä on motiivi? Vastaus löytyy ja yllättää, eikä poliisillakaan ole enää mahdollisuutta väittää tapausta itsemurhaksi. Paikoin tarina oli hieman hidastempoinen ja jankkaava. Mutta äänikirjassa se ei haitannut niin paljon.
Pidinkö tästä siksi, että tiesin kirjailijan todellisen henkilöllisyyden? Ehkä, mahdollisesti. Ainakin se auttoi paljon ja tietyllä tavalla "ymmärsin" tekstiä paremmin kun tiesin kuka sen takana on. Muistelen, että Rowling tuli aika nopeasti ulos kaapista näiden dekkareiden kanssa ja mietin että miksi. Ymmärrän syyn miksi hän halusi kirjoittaa salanimellä, mutta miksi tulla julkisuuteen omalla nimellään ja paljastaa kaikki? Ei ainakaan rahan vuoksi se on varmaa!
Tämän ovat lukeneet myös muun muassa Kirsi, joka oli minun tavoin kuullellut teoksen, Amma kirjoittaa hauskasti teoksen pääpiirteet tiivistäen, Kirjaneito tunnustautuu Potter-faniksi mutta piti yllättävän paljon tästä Rowlingin dekkarista, Pirjoliisa viihtyi teoksen parissa ja Kirjakaapin kummitus kuunteli tämän myös äänikirjana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti