Tämän äänikirjan hankin Elisa kirjasta, sillä siellä on nyt hyvät tarjoukset uutuuden ilmestyessä. Lukijana on Jukka Pitkänen ja pidän hänen äänestään, se sopii tähän rosoiseen tarinaan hyvin sillä ääni on riittävän tasainen.
Kaksi naista murhataan Norjassa omituisella tavalla ja poliisi on ihmeissään. Harry Hole on Hongongissa ooppiumhuuruissa, mutta suostuu tulemaan takaisin kotiin. Syy ei ole sarjamurhaaja vaan Harryn sairas isä. Tutkinta kuitenkin kiinnostaa Harrya ja pian hän on mukana selvittämässä asiaa kun ruumiita tulee lisää.
Tässäkin teoksessa oli hieman ennalta-arvattavuutta, mutta ei aivan niin paljon kun Lumiukossa. Etenkin murhaajan henkilöllisyyden suhteen lukijaa/kuulijaa vedätettiin pitkään. Potentiaalisia henkilöitä oli kaksi, joista oikeastaan molemmat olivat lopulta syyllisiä. Kajan suunnitelmat huomasi aika pian ja erään uhrin henkilöllisyyden ymmärsi myös nopeasti.
Tapahtumapaikkoina on Oslon lisäksi Norjan vuoristo sekä Kongo ja tietenkin teoksen alussa Hongong. Keskiössä on sarjamurhaajan lisäksi isä-poika suhteet, poliisin sisäiset jännitteet murhatutkimusten organisoinnissa, selviytyiminen luonnossa, mustasukkaisuus sekä omituinen Leopoldin omena. Harry on hahmona mielenkiintoinen, vahva mutta myös heikko. Harry tuntuu olevan koko ajan hukassa henkilökohtaisessa elämässään. Rikostutkijana hän on omaa luokkaansa, ja ehkä tämä ristiriitaisuus on syy miksi hahmo on niin suosittu. Toki toinen syy on Nesbon luoma maailma, tapa kirjoittaa ja pitää lukijaa jännityksessä, sekä hieno loppuratkaisu missä langat solmitaan.
Teoksessa on paljon henkilöhahmoja, osa tuttuja aikaisemmista teoksista joita olen kuunnellut, mutta mukana on toki pari uuttakin tyyppiä. Mukavaa oli, että Lumiukosta tuttu Katrine oli mukana, samoin Beate jolla on ilmiömäinen kasvomuisti, Harryn rakas Rakel pilkahti sillä täällä vaikka Harrylla olikin sutinaa kollegansa Kajan kanssa. Mikael Bellman huseerasi KRP:n puolella yrittäen hankaloittaa Harryn tutkimuksia, kunnes hän oli pakko taipua ja pyytää Harrylta apua. Mukana on myös kivaa murretta puhuva rikospaikkatutkija Björn Holm, vaikka miesten välit ovatkin katkolla teoksen aikana.
Sanoisin, että tämä oli hyvä, sellainen kun odotinkin. En edelleenkään tiedä jaksainko itse lukea näitä, mutta äänikirjana kuunneltuna ovat olleet sopivia minulle. Täytyy tunnustaa, että kuuntelin tätä aina kun pystyin sillä juoni oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan, vaikka pituutta olikin huimat 25 tuntia 38 minuuttia! Seuraavaksi Aaveen kimppuun, äänikirjana tietenkin!
Panssarisydän on luettu myös näissä blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, Iltaluvut, Herrasmiehistelyä, Nulla dies sine legendo, Annelin lukuvinkit sekä Savannilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti