Jane Austen: Neito vanhassa linnassa

Ihana klassinen rakkaustarina 1800-luvun Englannista! Jane Austen osaa kirjoittaa, ja tässä teoksestaa hän osaa jopa nauraa romantiikan kliseille. Lainasin tämän kirjastosta äänikirjana, lukijana on Erja Manto.

Catherine Morland pääsee perheystäviensä kanssa Bathin kylpyläkaupunkiin. Matka on 17-vuotiaan Catherinen unelmien täyttymys, siitäkin huolimatta ettei Bathissa ole ketään tuttavaa. Onneksi Catherine pääsee tanssimaan Henry Tilneyn kanssa pian saavuttuaan, ja muutaman päivän päästä hän tutustuu Isabella Thorpeen, joka ihastuu Catherinen veljeen Jamesiin. Samalla Isabellan veli John liehakoi tarinan sankaritarta.

Tarinassa on tietenkin asiaankuuluvia väärinkäsityksiä, suuria tunteita ja pettymyksiä. Catherine ihastuu Henryyn ja yrittää vältellä Johnia. Onneksi Henryn sisar kutsuu Catherinen heidän kotiinsa Northanger Abbeyn kartanoon, joten sankaritar saa jatkaa ihanaa elämää lähellä rakastettuaan. Myös sisarusten isä kenraali Tilney suhtautuu suopeasti papintyttäreen. Tosin kenraali-isää on huiputettu kun tälle on uskoteltu Catherinen olevan upporikas. Kun totuus valkenee, kenraali heittää Catherinen ulos muitta mutkitta. Onneksi tarinalla on onnellinen loppu, ja rakastavaiset saavat toisensa.

Tarina on hurmaava ja maalaa lukijan (kuulijan) eteen Bathin kaupungin juomahalleineen ja huvituksineen. Kuvaus Northanger Abbeysta on ihastuttava. Sekä tietenkin tarinankerronta on suloista kun kirjailija johdattaa juonta kohti onnellista loppua.

Tämän on lukeut muun muassa Kirjaneito, Ellen sekä Elina.

Stefan Ahnhem: Pimeään jäänyt

Ostin tämän jokunen aika sitten Elisa kirjan äänikirjana. Olen kiinnittänyt kirjan kanteen huomiota jo aikaisemminkin, mutta nyt sattui sopivasti kohdalle. Kuuntelin tämän todella nopeasti, sillä tarina imaisi mukaansa yllättävän tiiviisti, vaikka olin ajatellut nautiskella tämän pienissä erissä lenkeillä. Lukijana on Jukka Pitkänen, jonka ääni sopii todella hyvin tämmöiseen tarinaan.

Kirjan päähenkilö Fabian Risk ei ole ehkä ihan minun tyyppiäni. Hän on hieman liian sooloileva ja tietyllä tavalla itsetietoinen. Tarinan pelastaakin mahtava juoni sekä muut henkilöhahmot. Etenkin Tuvesson, Molander sekä tanskalainen Dunja nousivat suosikkityypeikseni tässä tarinassa.

Kyseessä on siis taas yksi ruotsalainen dekkari. Tapahtumapaikkana on Helsingborg, mikä on mukavaa vaihtelua ainaiseen Tukholmaan. Toki välillä piipahdetaan salmen toisella puolella Tanskassa, ja näin ollen saadaan mukaan myös tanskalaisia poliiseja.

Olin yllättynyt, kun murhaaja paljastettiin jo varsin aikaisessa vaiheessa tarinaa. Mietin, että mitähän tästä tulee, kun teosta on jäljellä vaikka kuinka paljon ja kaikki tietävät kuka on konna. Mutta tarina pääsi yllättämään. Vielä siinä vaiheessa kun "murhaaja" löydettiin kuolleena, olin varma että kyseessä on joku jekku eikä tyyppi olekaan oikeasti kuollut. Siksi ehkä osa tapahtumista meni hieman ohi, mutta nopeasti pääsin takaisin kärryille. Oman lisänsä tuo päiväkirjamerkinnät, joilla lukijaa (kuulijaa) johdatetaan sopivasti harhaan. Juuri niin kuin hyvässä kirjassa pitääkin.

Fabian Riskin entinen luokkakaveri löytyy kädet katkaistuina juuri kun Fabian on muuttanut Helsingborgiin perheensä kanssa. Fabianin olisi pitänyt lomailla, mutta juttu on sen verran kiinnostava ettei hän malta pysyä poissa tutkinnasta. Kun toinenkin luokkakaveri surmataan, Fabian on keksinyt jo murhaajan. Mutta kaikki ei olekaan sitä miltä näyttää. Pian Fabian itsekin on vaarassa, kun lisää luokkakavereita kuolee. Kuka on seuraavana luokalta vuorossa? Vai onko Fabian itse kaiken takana? Jännitys tiivistyy loppua kohden!

Tämä on luettu myös blogeissa: Luin viimeksi, Sonjan lukuhetket, Järjellä ja tunteella, Rakkaudesta kirjoihin sekä Lukutoukan kulttuuriblogissa.

Jään mielenkiinnolla odottamaan muita Fabian Risk-dekkareita.

Mia Vänskä: Saattaja

Joskus näköjään kannattaa tarttua tuntemattomaan! Tämä Mia Vänskän teos oli todella positiivinen yllätys. En ole mikään kauhu-fani, mutta tämä toimi todella, todella hyvin. Ehkä tämä oli ennemmin fantasiaa kuin kauhua. Tosin en ole paras mahdollinen arvioimaan tätä kauhukirjallisuuden genressä, sillä laji on minulle vieras. Nappasin tämän kirjaston äänikirjahyllystä. Lukijana on Leena Pöysti, jonka ääni sopii hyvin tarinaan. Luulen, että tämä toimi minulle paremmin äänikirjana, kun jos olisin itse lukenut teoksen.

En löytänyt äänikirjan kantta, joten laitan kirjan kannen, se on samanlainen äänikirjan kanssa.

Lilja on omituisessa parisuhteessa Joken eli Joukon kanssa. Selviää, että mies pettää häntä, joten Lilja päättää lähteä. Hän muuttaa takaisin lapsuuden kotikaupunkiinsa ja vanhaan kotitaloonsa. Pian alkaa tapahtua kummia, kellarin varasohuoneen lattialle ilmestyy tyhjästä vesilätäkkö, valot syttyvät itsestään, tavarat liikkuvat. Aluksi Lilja laittaa tapahtumat stressin syyksi, mutta sitten hän kohtaa vanhan naisen joka kertoo Liljalle hänen tehtävänsä.

Lilja on saattaja, hänen on saatettava välitilaan joutuneet kuolleet oikealle puolelle jokea ilman että Se saa heidät. Se on musta pahuus, joka vaanii veden alla valmiina nappaamaan ikuiseen kadotukseen. Lilja on perinyt saattajan roolin äidiltään, taito kulkee suvussa. Vaikka Lilja ei haluaisikaan tätä tehtävää, hänellä ei ole vaihtoehtoja.

Jouduin kuuntelemaan äänikirjan lopun kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla luolan tapahtumat menivät hieman ohi, kun puuhailin samalla jotain muuta. Mutta toisella kerralla nautiskelin tarinasta kunnolla, ja etenkin viimeiset lauseet olivat hienoja.

Olen iloinen, että tutustuin tähän. Joskus on tosiaan hyvä luopua ennakkoluuloistaan ja tarttua uusiin asioihin. Luulen, että tartun kirjailijan muihinkin teoksiin jos ne sopivasti osuvat kohdalle. Erityisesti esikoiskirjaksi tämä oli todella hyvä ja jää varmasti mieleen.

Myös muissa blogeissa tämä on otettu positiivisesti vastaan. Muun muassa marjis, Satu, Morre, Villis, Susa, Annika ja Ahmu ovat tutustuneet tähän. Saattaja on ilmestynyt vuonna 2011.

Taavi Soininvaara: Ebola Helsinki

Muistelen, että olen kuunnellut tämän joskus vuosia sitten, mutta tapahtumat olivat hyvin hatarasti muistissa. Nyt kun kuuntelin uudelleen niin vain muutaman tapahtuman muistin vuosien takaa. Löysin tämän kirjastosta äänikirjana.

Kaikki alkaa, kun kenraalimajuri Siren ajaa kuoliaaksi nuoren tytön. Hänen elämänsä on ohi, sillä tuomio tapahtumasta on varma. Sirenillä ei ole enää mitään menetettävää...

Arto Ratamo työskentelee tutkijana EELA:ssa missä tutkitaan parhaillaan uutta Ebola-virusta. Ratamo löytää virukselle vasta-aineen, mutta joutuu tämän takia vaaraan. Siren on kehitellyt suunnitelman, missä hän myy ebolan ja vasta-aineen kaavan ja elää herroiksi saamillaan rahoilla. Sitä ennen täytyy eliminoida kaikki vasta-aineen kaavan tietävät tahot. Ensimmäisenä vuorossa on Ratamon esimies, mutta seuraava eliminointi menee pieleen kun Ratamo pääsee pakenemaan. Onneksi Supossa työskentelevä Ketonen on hereillä ja osaa viimein yhdistää palat oikein.

Tapahtumat ovat hyvin sekavia, sillä ihmisiä ja organisaatioita vilisee pilvin pimein. Mukana on Supo, venäläiset, poliisiylijohto ja vaikka ketä. Henkilöhahmoista käytetään lähes koko ajan pelkkiä sukunimiä. Se helpottaa, mutta samalla myös sekoittaa kun ei voi muistaa kuka työskentelee missäkin organisaatiossa.

Lisäksi kritisoin hieman tapahtumien kulkua. Ratamon käytös etenkin oli sellaista, jota ihmettelin välillä suuresti. Mietin myös, olisiko Marketta suhtautunut asioihin noin tyynesti oikeassa elämässä. Toisaata nämä täytyy antaa anteeksi, sillä kyseessä on Soininvaaran esikoisteos. Joten uskon, että laatu paranee jatko-osien myötä. Itse en ole lukenut tätä ennen kuin yhden Soininvaaran teoksen, Valkoisen kääpiön, missä olin muuten myös kritisoinut uskottavuutta. Ehkä juonenkäänteet ovat hieman liian hurjia minun makuuni :)

Kirsin kirjanurkassa tämä teos on myös luettu samoin aattein kuin itselläni.

Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira

Elisa kirja tarjoaa tämän kuuluisan klassikon ilmaisena äänikirjana, joten nappasin itselleni ja kuuntelin. Jossain vaiheessa kuuntelua tunnistin tarinan, ja muistelen että olen tämän joskus vuosia sitten lukenut tai kuunnellut. Lukijana tässä on Aku Laitinen, mutta suomentajasta tai käännösvuodesta ei ole tietoa. Tämä olisi ollut mukava tietää, sillä käännös oli aivan ihastuttava. Toki alkuperäinen tekstikin on vanha, vuosina 1901-1902 kirjoitettu. Jostain syytä vanhahtava kieli on lähellä sydäntäni.

Sherlock Holmes saa ystävänsä tohtori Watsonin kanssa vieraan, joka kertoo vanhan suvun kammottavan tragedian. Nummilla sijaitsevan sukutalon asukkaita on vuosia vainonnut kamala olento jota kuvataan koirasta. Nyt on odotettavissa, että tämä olento on tappanut sukutalon viimeisimmän asukkaan. Uusi perijä on saapumassa Lontooseen, ja tohtori Mortimer pyytääkin kuuluisan salapoliisin apua. Siksi mielenkiintoinen on tapaus että Holmes tarttuu siihen.

Tohtori Watson lähetetään nummelle uuden perijän seurana Holmesin itsensä jäädessä Lontooseen suorittamaan muita tutkimuksia. Nummilla tapahtuu outoja, ja lopulta Sherlock itsekin saapuu sinne todistamaan kammottavan koiran kohtaamista. Koira saadaan nitistettyä, syyllinen nimetään ja suku on jälleen turvassa.

Minua yllätti, että teoksen loppuratkaisu kerrottiin kun äänikirjaa oli vielä noin kaksi tuntia jäljellä. Mutta varsinaisen kertomuksen jälkeen olikin vielä kaksi lyhyttä Sherlock-tapausta. Nämä olivat mukavat bonukset, vaikka jälkimmäisen loppuratkaisu olikin aika yllättävä.

Seija Vilén: Mangopuun alla

Ennen joulua kirjastossa vieraillessani poikkesin äänikirjahyllyllä. Tässä teoksessa viehätti pirteä kansi, joten ajattelin testata. Ei ehkä ihan minun juttuni, vaikka ei tämä huonokaan ollut. Jäin miettimään tämän kuunnteltuani, että olisinkohan lukenut teosta itse, vaikka välillä olisin kaivannutkin kirjaa ja tekstiä eteeni hahmottaakseni tarinan kulun paremmin.

Teos on kuvaus nuoresta naisesta, jonka sydän halajaa jotain mikä löytyy Krishna-uskovaisten luota. Nainen liittyy liikkeeseen, kauppaa kirjoja, vierailee Intiassa ja menee lopulta Krishna-papin kanssa naimisiin ja saa lapsia. Välillä muistellaan lapsuutta ja nuoruutta, välillä kipuillaan uskonnon vaatimuksia, kunnes lopulta tulee seinä vastaan ja vaihtoehtoja on jäljellä enää yksi: uusi elämä.

Itselleni Krishna on vieras, joten en osaa arvioida onko kuvaus liikkeestä miten totuudenmukainen. Minulle tuli voimakkaasti lestadiolaisuus mieleen, niin paljon erilaisia sääntöjä ja määräyksiä tuntui olevan. Lisäksi olin kuvitellut tämän uskonnon paljon iloisemmaksi ja joogaavammaksi, mutta nähtävästi olen erehtynyt samalla tavalla kun tarinan nuori tyttö.

Olen edelleen kahden vaihella tykkäsinkö teoksesta vai en. En olisi tätä ehkä itselleni ostanut tai fyysiseen kirjaan tarttunut. Siinä mielessä kirjaston äänikirjahylly onkin loistava, että pystyn testaamaan erilaisia teoksia sitoutumatta niihin. Mutta ehkä mieleni kuitenkin kääntyy kaiken pohdinnan jälkeen siihen, että olen iloinen että tutustuin tähän kirjaan. Hyvä kirja herättää ajatuksia, vielä pitkään sen jälkeen kun kannet on laitettu kiinni. Tämänkin kuuntelun lopetin noin vuorokausi sitten ja tapahtumat ovat pyörineet siitä asti mielessäni, enkä oikein osaa edes sanoiksi pukea kaikkia ajatuksia ja tunteitani. Ehkä tämä täytyy jokaisen kokea itse.

Muissa kirjablogiessa tämä on saanut hyvät kommentit ja itsekin oivalsin paljon enemmän niitä luettuani. Tässä muutamia: Kirjamielellä, Kirsin kirjanurkka, Kirjapeto ja Koko lailla kirjallisesti.