Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti

Luettu kesällä 2002. Tarina on ollut entuudestaankin jo tuttu niin Muumi-elokuvasta, kuin lapsuudestakin. Näin kirjoitin lukukokemuksesta tuolloin:

Muumipeikko ja Nipsu lähtevät pitkälle matkalle kohti Yksinäisiä vuoria, selvittäääkseen pyörstötähden tulon. Matkalla he kohtaavat uusia tuttavia sekä kokevat hurjia seikkailuja. Muumipeikko rakastuu ja tuo Niiskuneidin kotiin Muumilaaksoon.

Kirja on jatkuvaa seikkailua alusta loppuun. Nipsu löyää salaisen tien ja luolan. Muumi kalastaa helmiä. Piisamirotta saapuu muumitaloon ja puhuu aavistuksista! Muumi ja Nipsu aloittavat matkan kohti Yksinäisiä vuoria ja tapaavat Nuuskamuikkusen. Nipsu pelastuu jättiläisliskolta granaatti-rotkossa. Lautta suistuu maanalaiseen virtaan. Muumi löytää nilkkarenkaan. He vierailevat tähtitornissa. Muumi pelastaa Niiskuneidin Angostura-pensaalta. He käyvät kaupassa ja tansseissa. Taivaltavat kuolleen meren poikki puujaloilla ja Niiskuneiti pelastaa Muumin mustekalalta. Ennen pöystötähden tuloa tulevat jätti-heinäsirkat ja suuri pyörremyrsky. He saapuvat juuti ajoissa Muumilaaksoon ja pelastautuvat luolaan. Viime hetkellä Muumipeikko käy vielä pelastamassa silkkiapinan. Pyrstötähti tulee ja ohittaa maapallon häntä maata viistäen. Aamulla kaikki on hyvin, aurinko paistaa, vesi on palannut mereen ja kaikki ovat onnellisia.

Jännittävä seikkailukertomus! Tosin muumit ovat aina hyviä!!!

Henrik Ibsen: Nukkekoti

Luettu syksyllä 2001. Ensimmäinen oikea näytelmä, minkä olen koskaan lukenut kokonaan. Nyt, reilut kolmetoista vuotta myöhemmin, muistikuvat ovat erilaiset, kuin mitä silloin kirjoitin lukukokemuksesta.

Nora on laululintu, tyhjäpäinen nainen. Hän ei ymmärrä mitään. Lopussa hän on kuitenkin viisas ja jättää miehensä.
Kirjan teksti on sekavaa, siihen on vaikea tarttua ja ymmärtää.
Opetus? "Tyhmä" nainen on "vaarallinen". Hupsullakin on pohjimmillaan oma tahto.
En tykännyt kirjasta, saattaisi olla mielenkiintoista nähdä teatterissa.
Kirjan nimi avautuu lukijalle vasta viime sivuilla. Nora elää nukkekodissa, tahtomattaan. Nora on isänsä nukke ja miehensä nukkevaimo, lapset ovat Noran nukkeja.

Tämä teos on pyörinyt mielessäni vahvana lukukokemuksena, vaikka en näköjään lukuhetkellä piitannut siitä niin paljon. Nähtävästi tässä on kuitenkin ollut sitä jotain, sillä muistan lämmöllä tätä näytelmää. Koskaan en ole nähnyt tätä teatterissa, ja luulen, että lukukokemuskin olisi hyvin erilainen jos tarttuisin tähän teokseen nyt hieman aikuisempana ja kokeneempana.

Sophie Kinsella: Hääyöaie

Lainasin kirjastosta äänikirjana ja kuuntelin aika hitaaseen tahtiin. Syy oli oikestaan se, etten voinut kuunnella tätä kovin paljon lasten aikana, sillä vanhempi lapsi olisi saattanut ymmärtää ja kysellä ;) Tekstissä ei varsinaisesti ollut suoraa seksiä, mutta asiasta puhuttiin aika selvin sanakääntein.

Tarina alkaa, kun Lottie on varma, että poikaystävä Richard aikoo kosia häntä. Toisin kuitenkin käy ja pariskunta päätyy eroon. Lottie tekee jälleen kerran "valitettavan valinnan" ja avioituu ensi rakkautensa Benin kanssa, joka sattuu ottamaan yhteyttä juuri sopivasti eron jälkeen. Lottien sisar Fliss näkee katastrofin merkit, ja päättää estää liiton hinnalla millä hyvänsä. Lottie haluaa olla vanhanaikainen, joten seksi saa odottaa hääyötä.

Hauskuutta teoksessa riittää, kun Fliss estää vastanaineita harrastamasta seksiä, teoksen nimi voisikin olla "tuhat tapaa estää hääyö". Fliss käyttää kaiken vaikutusvaltansa ja konstinsa, ettei avioliittoa panna täytäntöön. Samalla Fliss koittaa kasata itseään oman avioeronsa jälkimainingeissa, ja päätyy sänkyyn Benin ystävän kanssa.

Kun nuoripari säntää päätäpahkaa Kreikkaan häämatkalle, Fliss, hänen poikansa, ex-poikaystävä Richard ja Benin ystävä seuraavat perässä. Puhelimet käyvät kuumina suuntaan ja toiseen, ja hääyötä pitkitetään milloin milläkin syyllä. Lukija saa jännittää, millä keinolla seksin harrastaminen estetään, mutta jossain vaiheessa se kuitenkin alkaa puuduttamaan.

Kun Lottie ja Ben käyvät Majatalossa, missä heidän romanssinsa alkoi viisitoista vuotta aikaisemmin, Lottie alkaa jo epäillä että hän on tehnyt väärän ratkaisun avioliiton suhteen. Benkin tuntuu olevan kiinnostunut toisesta ex-heilastaan, joka yllättäen ilmestyy paikalle.

Loppu on ennalta-arvattava, kuten tällaisissa kirjoissa ylennsäkin. Onhan Benistä tehty koko matkan aikana suhteellisen epämiellyttävä hahmo, ja Lottie on kuitenkin sankarittarena kirjan päähenkilö. Kaikki päättyy lopulta onnellisesti, jokainen saa haluamansa ja kreikkalainen ranta pursuu rakkautta.

En ole mitenkään järjetön chick lit -fani, joten en osaa täysin arvioida tätä teosta omassa genressään. Hauska tämä oli, mutta myös ärsyttävä. Välillä olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään, kun sisarukset olivat niin kaukana toisistaan, ja molemmat tekivät niin ilmiselviä virheitä elämissään, että mietin voivatko nämä henkilöhahmot oikeasti olla näin tyhmiä!?! Mutta kai tämmöinen kuuluu tähän tyyliin?

Kevyttä kesä/lomalukemista, sanoisin.

Torey Hayden: Pöllöpoika

Olen joskus Haydenista juttuja etsiessäni törmännyt tähän Pöllöpoika -teokseen, mutta en ole löytänyt sitä kirjakaupoista. Eikä ihme, sillä kirjastosta etsiessäni, löysin sen lasten- ja nuortenosastolta. Koska pidän Haydenin kirjoista, lainasin tämän ja aikuiselle tämä olikin nopealukuinen.

David on pöllöpoika, joka löytää eräänä päivänä maassa olevan pöllön pesän ja munan. Munan avulla hän saa myös elämänsä ensimmäisen ystäävän, Mab-nimisen tytön, joka on samalla luokalla Davidin kanssa. David ja Mab hautovat munan, ja kun se kuiriutuu David haluaa pöllölle nimeksi Kuningas Arthur.

Pöllön kautta David oppii monta asiaa elämästä ja huomaamattaan hän oppii ottamaan myös vastuuta, hyvässä ja pahassa. David on elämänsä aikana asunut monessa eri perheessä, mutta nyt hän näyttää pikkuhiljaa löytävän kodin "Mummin" luota.

Koska aikaisemmat Haydenin kirjat ovat olleet joko fiktiivisiä tai tosielämään perustuvia, ne ovat kuitenkin suunnattu aikuisille. Tässä nuortenkirjassa silmääni pisti vähän turhan selvä opettaminen. David osasi yllättävän hyvin eritellä tunteitaan, ja jopa puhuikin niistä, mitä tuskin oikeassa elämässä tapahtuisi. Lisäksi oikean ja väärän selvittäminen oli paikoin hieman turhankin rautalankamaista. Toisaalta voi olla, että olen aikuistunut itse liikaa enkä osaa enää ajatella riittävän nuorekkaasti. Toivoisin kuitenkin, että omat lapseni lukisivat tämän teoksen jonain päivänä. Tämmöiset aiheet ovat aina ajankohtaisia.

Johan Theorin: Sankta Psykon kasvatit

Joulupukin kääreistä paljastui tämmöinen pokkari. Kirjailija oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta rohkeasti tartuin tähän lahjakirjaan. Kaipa tuo nimikin kiinnosti, sekä tietysti lupaava takakannen teksti.

Kirjan päähenkilö on nuori Jan Hauger. Hän on tehnyt useita sijaisuuksia eri päiväkodeissa ja nyt hän on hakemassa paikkaa Sankta Patrician oikeuspsykiatrisen sairaalan päiväkodista. Päiväkodissa on sairaalan potilaiden lapsia, jotka pääsevät tapaamaan vanhempiaan maanalaista käytävää pitkin. Janin tehtävä on muun muassa saattaa lapsia tapaamishuoneeseen ja jossain vaiheessa hän päätyy myös epäviralliseksi posteljooniksi, sillä sairaalan tulevaa ja lähtevää postia valvotaan tarkoin.

Teoksessa vuorottelee nykyhetki, Janin ensimmäinen työpaikka Ilves ja siellä kadonnut pikkupoika sekä Janin varhaisnuoruudessa vietetty aika Nupo:lla (nuorisopsykiatrian poliklinikka), missä hän tutustui Alice Rami nimiseen tyttöön. Juuri Rami on syy, miksi Jan hakeutuu Sankta Psykon läheisyyteen. Rami on sairaalan asukkaana, tai näin lukijalle ainakin uskotellaan. Jan ja Rami ovat ystäviä, joiden yhteydenpito on loppunut Nupo:n aikoihin. Jan yrittää saada yhteyden ystäväänsä.

Luin tarinaa ensin vähän kerrallaan, mutta viimeiset sata sivua luin yöunieni kustannuksella. Jotenkin loppu vain imaisi mukaansa ja pudotti kovaa ja korkealta. Jouduin lukemaan viimeistä lukua uudelleen päivänvalossa muutaman kerran, että sain palaset loksahtamaan kohdalleen. Enkä oikeastaan tiedä vieläkään ketä tässä höynäytettiin pahiten, Jania vai lukijaa. Tietyllä tavalla paha sai kuitenkin palkkansa vaikka toisaalta Janin ja Ramin kohtalo jäi kutkuttavasti auki.