Viveca Sten: Ristiaallokossa

Kirastosta löydetty Sandhamn-dekkari äänikirjan muodossa. Tämäkin lukee Jani Karvinen. Mikäli olen oikein laskenut niin tämä olisi sarjan kuudes osa. Olen tutustunut sarjaan nopealla tahdilla, mutta tämän kohdalla halusin tietoisesti hieman hidastella. Teokset ovat olleet nopeita lukea/kuunnella, mutta kun loppu häämöttää niin oma tahtikin hidastuu. Toki sarjaan on seuraavakin osa, ja olen kirjaston jonossa odottamassa sitä.

Sotakirjeenvaihtaja löytyy kuolleena Sandhamnista ja Thomas ryhtyy tutkimaan tapausta. Tämä dekkari poikkeaa aikaisemmista siinä, ettei Sandhamn ole muuta kuin ruumiin löytymispaikka, muutoin tapahtumat sijoittuvat Tukholmaan. Myös Noran rooli tapauksen tutkinnassa on minimaalisen pieni. Toki hän on tarinassa mukana, mutta esiin nousee hänen oma työnsä ja siellä meneillään oleva ongelma. Myös Henrik aiheuttaa Noralle päänvaivaa. (Onneksi Henrik on hieman järkiintynyt sarjan ekoista kirjoista!)

Tämä teos oli edellisistä kantaaottavampi ja poliittisempi. Muiden kirjojen teemat ovat olleet hyvin yleisiä ja toisaalta myös yksityisiä perhetapauksia. Kirjailija oli kuitenkin nostanut tässä esille muun muassa maahanmuuttoon liittyviä teemoja. Thomaksen kollegana työskentelee maahanmuuttajataustainen mies sekä murhatun sotakirjeenvaihtajan tutkimukset ovat liipanneet myös maahanmuuttovastaisuutta.

Rakenteellisesti ja kielellisesti kirjailija on kehittynyt paljon näiden teosten aikana. Se mikä on mielestäni hyvää, on ettei hän jumitu tiettyihin kaavoihin. Osassa teoksistaan hän on käyttänyt hienosti takaumia tarinan tukena, tai päiväkirjamerkintöjä. Tässäkin teoksessa lukijaa johdatetaan hieman harhaan, ja oikea syyllinen on yllätys.

Jospa seuraavaksi vuorossa olisi jotain muuta, sillä nyt on ollut aika dekkaripainotteinen kuukausi :)

Viveca Sten: Juhannusmurha

Olen nyt ahminut näitä Sandhamn -sarjan teoksia ihan urakalla. Tämän löysin kirjastosta äänikirjana ja lukijana on edellisistä tuttu Jani Karvinen. Nopea kuunnella vaikka tarina ei ollutkaan aivan niin hyvä kun edellinen teos.

Sandhamn täyttyy juhannusta juhlivista, mukana myös iso joukko nuorisoa. Myös Nora on saarella poikiensa ja miesystävänsä Jonaksen kanssa. Mukana on myös Jonaksen tytär joka lähtee juhlimaan ystäviensä kanssa. Yön aikana tapahtuu kauheita kun myös erään seurueen jäsen katoaa.

Nora saa yöllä puhelun entiseltä anopiltaan joka käskee Noraa hakemaan ystäväperheen teinityttäret poliisin huostasta. Samaan aikaan Jonas etsii tytärtään ympäri saarta. Aamun valjetessa rannalta löytyy ruumis. Paljastuu että Viktor on ollut niin alkoholin kun huumeiden vaikutuksen alainen kuollessan.

Kerronta etenee usean eri henkilön kautta. Aihe on rankka, nuoren kuolema ja samaan aikaan huumeiden käyttö. Thomas tutkii juttua yhdessä tiiminsä kanssa ja Nora on taustalla mukana vaikka näyttää siltä, että hänen yksityselämässään kuohuu kun Jonas vetäytyy tyttärensä kanssa. Lopussa vielä Henrik soittaa puhelun...

Lukijaa vedätetään sopivasti, sillä olin alussa aivan varma että tiedän kuka on murhaaja. No, veikkaukseni oli väärä ja oikea syyllinen saatiin onneksi kiinni. Miten pienestä kaikki voikaan olla joskus kiinni!

Viveca Sten: Sotilaiden salaisuudet

Tämä dekkari on syy siihen miksi olen tutustunut koko Sandhamn-sarjaan. Ostin tämän Elisa kirjan äänikirjana joskus keväällä tai alkukesästä. En muista tarkkaan miksi kiinnostuin tästä, mutta syy saattoi olla kirjan nimessä tai kansikuvassa. Nyt olen kuitenkin iloinen, että olen tutustunut tähän sarjaan ja sen hekilöhahmoihin. Lukijana tässä äänikirjassa oli Jani Karvinen.

Voisin sanoa, että tämä on paras tähän astisista Sandhamn-dekkareista. Huomaa selvästi, että kirjailija on kehittynyt niin tarinankertojana kuin kirjoittajana. Tämän kirjan juoni oli myös mietitympi kun aikaisempien. Tykkäsin!

Tarina liikkuu kahdessa ajassa, 1970-luvulla erään sotilaan päiväkirjan muodossa ja nykyajassa kun rikosta yritetään selvittää. Sama kaava toistui edellisessäkin teoksessa, mutta tässä se toimi mielestäni paremmin. Hieman tietenkin häritsee, että samaa ideaa käytetään kahdessa peräkkäisessä teoksessa.

Kaikki alkaa, kun psykologian opiskelija löytyy asunnostaan kuolleena. Pian seuraa toinen ruumis, rannikkojääkäri-kurssin käynyt liikunnanopettaja ja yhteys uhrien välillä hahmottuu. Paljastuu, että kaiken takana on 1970-luvulla tapahtunut simputus armeijassa ja ruumiita tule lisää. Thomas tutkii tapauksia yhdessä kollegoidensa kanssa, samaan aikaan kuin Nora tutustuu sotilassaari Korsöhön yhdessä vanhan naapurinsa kanssa.

Tarina on julma ja surullinen, ja voisi olla tottakin jos niin haluaisi ajatella. Tapahtumat kuvaavat hyvin ihmisen julmuutta toista kohtaan, vallanhimoa ja myös katkeruutta. Lisäksi hieman erikoinen aihe, sotilaskoulutuksen kuvaus herättää kiinnostusta. Kuinka paljon kuvauksesta on totta voi vain arvailla.

Edelleen luokittelen nämä teokset kevyiksi kesädekkareiksi, vaikka tässä teoksessa olikin jo aihetta enempään. Mielnkiinnolla odotan, että mihin suuntaan sarja kehittyy sillä näitä teoksia on vielä muutama jäljellä.

Viveca Sten: Pinnan alla

Tämä kolmas osa Sandhamn-sarjassa oli yllättävän nopealukuinen. Ehkä se kertoo juuri siitä, että nämä tekoset ovat suht kevyitä dekkareita ja toisaalta myös mielenkiintoisesti kirjoitettuja niin että lukijan kiinnostus pysyy yllä. Lainasin tämän kirjan kirjastosta ja luin päivässä (juuri sopivaa syysflunssalukemista).

Nuori tyttö katoaa marrakuussa Sandhamnin saarella kun hän on palaamassa ystävänsä luota kotiin. Poliisi etsii, mutta ei löydä tyttöä. Helmikuussa Noran lapset löytävät metsästä käsivarren joka kuuluu kadonnelle tytölle. Thomas saapuu jälleen saarelle tutkimaan murhaa.

Tarina kulkee kahdessa ajassa. Nykyajassa Thomas selvittää tytön murhaa, 1900-luvun alussa kuvataan erään perheen elämää Sandhamnin saarella. Selviää, että tarinoilla on yhteys ja lukijalle selviää kuinka julmaa ja raakaa sukuviha voi olla. Todella surullista.

Noralle selviää, että Henrik on uskoton hänelle ja Nora päättää (vihdoin) jättää miehen. Henrik ja hänen äitinsä eivät ole päätöksestä mielissään, mutta Nora pitää päänsä. Arvelin jo ensimmäisen osan aikana, että näin tulee tapahtumaan, joten hyvä, että Nora tuli viimein järkiinsä. Thomas puolestaan tapaa ex-vaimonsa ja huomaa, että hänellä on ollut ikävä Pernillaa. Lopussa annetaan ymmärtää, että nämä kaksi voisivat löytää toisensa uudelleen.

Seuraavaksi neljännen osan pariin :)

Viveca Sten: Sisäpiirissä

Pitkästä aikaa ihan oikea, fyysinen kirja! Edellisestä on aikaa ja välissä on ollut todella monta äänikirjaa. Tämä on toinen osa Sandhamn -sarjaa, josta ensimmäisen kuuntelin äänikirjana elokuussa. Kävi siis niin, että hankin teoksen keskeltä tätä sarjaa ja nyt "joudun" (tai oikeastaan haluan) tutustumaan alkupään teoksiin. Tätä en löytänyt äänikirjana, joten lainasin kirjan kirjastosta.

Sandhamnissa on juuri alkamassa Gotland Runt -purjehduskilpailu, lähtölaukaus kajahtaa ja samassa erään kilpaveneen kapteeni lysähtää kuolleena ruoriinsa. Oscar Juliander on herkullinen hahmo, menestyvä naistenmies, rikas ja Kuninkaallisen pursiseuran KSSS:n tuleva puheenjohtaja. Vaimo ummistaa silmänsä syrjähypyiltä ja tyytyy kotirouvan osaansa. Rakastajatar itkee ja suree aidosti miestä jonka oli hänen elämänsä rakkaus. Sihteeri vihoittelee miehelle jonka elämästä hän on tiennyt enemmän kuin mies itse. Mutta kuka lopulta murhasikaan Oscarin? Lisäksi toinen KSSS:n hallituksen jäsen murhataan ja poliisilla alkaa olla kiire saada syyllinen kiinni.

Thomas ja Nora, lapsuuden ystävät selvittävät juttua kumpikin omalla tahollaan. Thomas poliisina on jutun ns. päätutkija, mutta Noran löydöt luovat tapaukseen syvyyttä. Samaan aikaan kumpikin kipuilee yksityiselämässään. Thomas yrittää löytää keinon kuinka päästä eroon liian nuoresta tyttöystävästä. Nora puolestaan kipuilee perinnöksi saamansa talon myynnin kanssa, eikä avioliitto Henrikin kanssa näytä kovin ruusuiselta.

Kirjoitin muuten viimeksikin tuosta Henrikistä, että kuinka joku fiktiivinen hahmo voikaan saada karvat pystyyn fiktiivisellä käytöksellään. Hän on todellakin epämiellyttävä ja itsekeskeinen tyyppi! Lisäksi se, mitä hän kirjassa sanoi ja teki Noralle oli anteeksiantamatonta.

Tarinassa on sivujuonteena takaumia erään henkilön menneisyydestä. Hahmon henkilöllisyys paljastuu vasta viime metreillä, siinä vaiheessa kun lukija jo tietää kuka on murjaaha ja ymmärtää myös miksi. Takaumat saavat mielen surulliseksi, sillä kuinka paljon suku asettaakaan paineita ja vaatimuksia nuorilleen. Rikkaus ei aina ole rikkautta.

Totean saman kun ensimmäisen osan kohdalla. Tämä oli viihdyttävä, suht kevyt "kesä"dekkari. Mitään suuria yllätyksiä ei tullut eikä ihmeempiä ahaa-elämyksiäkään. Teos on kirjoitettu ihan kivasti ja sen lukee joutuisasti. Olen jo aloittanut kolmannen osan lukemisen, ja sen jälkeen luvassa onkin pari Sandhamn-äänikirjaa.

Robert Galbraith: Pahan polku

Toistaiseksi viimeisin Cormoran Strike -dekkari, ja jäin kyllä heti kaipaamaan lisää! Hurahdin näihin Cormoran -tarinoihin ihan toden teolla. Toisaalta olen ahminut näitä nyt kolmen äänikirjan verran reilussa viikossa, joten ei ihme että tarina menee ihon alle. Kuunteleminen on ollut paikoin todella intensiivistä ja etenkin tänään vuoroin ahmin, vuoroin jarruttelin viimeisten tuntien ja minuuttien kanssa.

Tämänkin äänikirjan ostin Elisa kirjan äänikirjana, kuten edellisen osan. Lukijana edellisistä tuttu Eero Saarinen. Hänen ääntään oli miellyttävä kuunnella. On jotenkin niin minun tapaistani tutustua kerralla kirjailijan kaikkeen siihenastiseen tuotantoon. Enkä rehellisyyden nimissä osaa edelleenkään sanoa olisinko kuunnellut näitä ellen olisi tiennyt J. K. Rowlingin olevan kaiken takana.

Cormoran ja Robin ovat kehittäneet toimivan systeemin työskennellä yhdessä, vaikka Mathew paheksuukin edelleen Robinin työpaikkaa ja työnantajaa. Kaikki on suhteellisen seesteistä kunnes lähetti tuo Robinille paketin josta paljastuu naisen katkaistu jalka. Jalka on sama mikä Cormoranilta on amputoitu vuosia aikaisemmin ja jopa katkaisukohta täsmää. Alkaa armoton jahti, kun niin poliisi kun salapoliisikaksikkomme yrittää saada syyllisen kiinni.

Epäiltyjen joukko rajautuu Cormoranin mielessä neljään. Jokainen heistä kantaa (tai voisi kantaa) kaunaa Cormoranille, ja hänen yksityiselämästään paljastuu paljon uutta tietoa. Tällä kertaa Cormoranin isä ja sisarpuolet ovat hiljaisessa taustaroolissa eikä heitä juurikaan mainita, mutta isäpuoli pääsee parrasvaloihin yhdessä armeijasta tuttujen tyyppejen kanssa. Myös Robinin taustasta saadaan paljon uutta tietoa, ja lukijalle valotetaankin syitä miksi Robin jätti kesken yliopisto-opintonsa.

Tarinassa riittää pahuutta ja julmuutta ennennäkemättömällä tavalla. Paljon pahaa jolle ei voi mitään vaikka tahtoisi. Lisäksi kieli on ronskimpaa ja paikoin raaempaa kuin aikaisemmissa kirjoissa. Sairas halu katkoa omia jäseniä, lapsen hyväksikäyttö, insesti, muutamia teoksen teemoja mainitakseni.

Romantiikka tarinassa on julmuuksien vastapainona enemmän kun edellisessä teoksissa. Lukija (kuulija) ehtii riemuita hetken kun Robin ilmaantuu töihin ilman kihlasormustaan, mutta mihin suuntaan Robinin vaaka kallistuukaan. Loppumetreillä pääsin kiristelemään hampaitani Cormoranin käytöksen vuoksi, mutta aivan viimeinen luku... No, jos kirjoittaisin fanfictiota niin tässä lopussa olisi täydelliset ainekset tarttua kynään ja kirjoittaa.

En voi sanoa muuta kuin että jäin kaipaamaan lisää. Onneksi Rowling/Galbraith vihjailee sivuillaan, että hän on jo työstänyt seuraavaa osaa. Epäilen vain, että käykö näiden kanssa samoin kun Harry Pottereiden? Paineet kasvavat ja julkaisuajat venyvät. Toki Rowling on ollut kiireinen viime vuosina työstäessaan niin HP-näytelmää kuin Ihmeotukset -leffaa. Täytyy vain toivoa, että hänellä riittää vielä aikaa ja energiaa Cormoranille ja Robinille.

Tämän ovat lukeneet myös muun muassa Kirsi, Reta Anna Maria, MarikaOksa, Amma sekä Tiina.

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka

J. K. Rowlingin toinen dekkari minkä hän kirjoittanut salanimellä. Kuunneltuani ensimmäisen teoksen Käen kutsu minun oli pakko hommata myös toinen ja kolmas teos. Ostin nämä molemmat Elisa kirjan äänikirjoina, kun kirjastossa näitä ei ollut saatavana lainkaan. Lukijana on ensimmäisestä tuttu Eero Saarinen, jonka ääni sopii tarinaan hyvin.

Tällä kertaa sukelletaan kirjojen maailmaan, missä niin kirjailijat kuin kustantajat elävät omanlaistaan elämää. Kuinka pitkälle kukin on valmis menemään saadakseen teoksensa bestseller -listan kärkeen?

Kirjailija Owen Quine katoaa ja hänen vaimonsa saapuu Cormoran Striken toimistoon pyytämään apua. Strikellä pyyhkii hyvin, sillä Lulan juttu (kts. Käen kutsu) on tuonut hänelle paljon asiakkaita. Rouva Quine tuntuu tietävän missä hänen miehensä on, mutta uskoo Striken miehisen arvovallan ajavan jäniksen ulos kolostaan ja takaisin kotiin. Näin ei kuitenkaan käy, sillä Owen Quinea ei löydykään mistään.

Strike pääsee tutustumaan Lontoon kirjamaailmaan ja sen raadollisuuteen. Vanhoja ja uusia kaunoja, kilpailua ja kyräilyä. Strike käyttää hyväkseen suhteita siellä sun täällä ja onnistuu lopulta saamaan selville totuuden Owen Quinesta. Sihteeri Robin avustaa Strikea ja toivoo samalla, että pääsisi urallaan eteenpäin.

Jo ensimmäinen Cormoran Strike dekkari osoitti, että Rowling hallitsee myös muunkin kirjoittamisen kuin Harry Potter -fantasian. Tämä toinen osa vain vahvisti tätä asiaa. Mielestäni tämä oli hivenen tiiviimpi ja nopeatempoisempi (tai sitten minulle sopii tämmöinen hivenen verkkainen tyyli kun on kyse äänikirjasta). Toisaalta pois oli pudonnut lähes kokonaan Cormoranin ja Robinin välinen kipinä, joka oli vahvasti läsnä ensimmäisessä teoksessa. Aivan kuin Rowling olisi halunnut ottaa etäisyyttä asiaan ja pysyä visisti dekkarin genressä. Minä ikuisena romantikkona taas kaipasin tätä puolta ja toivon, että kolmannessa teoksessa päästään taas eteenpäin tämän asian tiimoilta.

Tämän teoksen aikana tutustutaan laajemmin Striken lähipiiriin, osin pakosta sillä Strike pyytää apua ystäviltään. Myös Robinin henkilökohtaisessa elämässä tapahtuu: hääpäivä on päätetty, mutta häät lykkääntyvät. Myös edellisen teoksin tapahtumiiin viitataan silloin tällöin, mutta teoksen loppuratkaisua ei paljasteta onneksi.

Robin on mainio hahmo, hieman sellainen "Mary Sue" tyyppinen, kaunis ja täydellinen mutta rehellinen ja aito. Robin hallitsee niin toimiston pyörittämisen kuin autolla ajamisen, hän on kiltti ja lempeä, Cormoranin täysi vastakohta ja he täydentävät toisiaan hienosti. Lukija odottaa kieli pitkällä mihin heidän suhteensa tulee kehittymään.

Tämän on lukeneet muun muassa Kirsi, Kirjakaapin kummitus, Kirjaneito sekä Aletheia.

Seuraavana kuuntelussa on tietenkin Pahan polku eli tähän mennessä viimeisin Cormoran Strike -dekkari. Neljännestä on kyllä huhuja...

Robert Galbraith: Käen kutsu

Vihdoinkin sain aikaseksi tutustua tähän teokseen! Kun kuulin jokunen vuosi sitten, että J. K. Rowling on kirjoittanut salanimellä dekkarin, olisin halunnut heti lukea sen. Asia kuitenkin unohtui kun jokin muu oli tuolla hetkellä lukulistalla ja vasta tänä kesänä muistin tämän uudelleen ja oikeastaan aivan sattumalta. Huomasin tämän Käen kutsun kirjastossa äänikirjana ja vasta takakantta lukiessani muistin, että kyseessä on Harry Potterin luojan salanimellä julkaistu teos. Lukijana oli Eero Saarinen, pidin.

Kuinka paljon kuunteluun vaikutti se, että tiesin kirjailijan olevan J.K. Rowling? Paljon, täytyy tunnustaa! Mutta ehkä ennemmin niin että "wau, tämä ei todellakaan ole mitään Harry Potter-kopiointia". Teksti on sujuvaa, kuvailevaa ja juoni etenee jouhevasti. Henkilöhahmot ovat aivan omanlaisiaan ja taikuus puuttuu kokonaan. Nämä ovat aikuisille suunnattuja kirjoja, eivät edes mitään nuorille aikuisille ajateltuja teoksia.

Dekkarina toimiva kokonaisuus, jotain tuttua, jotain uutta ja jotain lainattua, mutta silti uusi ja raikas tuulahdus. Hiven klassista Agatha Christietä, mutta myös nykyaikaisempaa Sherlockia. Teos ottaa myös reilusti kantaa julkisuuteen ja sen tuomaan varjopuoleen, paparazzien häikäilemättömään toimintaan sekä toimittajien temppuihin. Uskon, että kirjailija on tiennyt mistä kirjoittaa sen verran piikikkäästi hän otti kantaa näihin asioihin.

Päähenkilö Cormoran Strike on rosoinen tyyppi, armeijan entinen sotapoliisi, jalkavammainen sinkku, joka työskentelee yksityisetsivänä ja on korviaan myöten veloissa. Robin (luulin häntä ensin pojaksi ja olin iloinen että teoksessa on kihloissa oleva homopari!) on sihteeri joka ajautuu Striken toimistoon välitysfirman kautta. Voin sanoa, että näiden kahden välillä kipinöi siihen malliin etten malta odottaa jatkoa ;) Ja jos Rowling jossain vaiheessa kyllästyy fantasiaan ja dekkareihin, niin uskon että hän pärjäisi hyvin myös romantiikan puolella!

Tarina alkaa kun menestyvä huippumalli Lula putoaa/tippuu/hyppää/pudotetaan alas parvekkeeltaan. Onko kyseessä itsemurha vai murha? Lulan veli haluaa saada selville totuuden ja palkkaa Striken tutkimaan asiaa. Robin apunaan Strike sukeltaa Lulan elämään, kohtaa epäiltyjä aina poikaystävästä autonkuljettajaan ja entiseen narkkari ystävään. Kuka on syyllinen ja mikä on motiivi? Vastaus löytyy ja yllättää, eikä poliisillakaan ole enää mahdollisuutta väittää tapausta itsemurhaksi. Paikoin tarina oli hieman hidastempoinen ja jankkaava. Mutta äänikirjassa se ei haitannut niin paljon.

Pidinkö tästä siksi, että tiesin kirjailijan todellisen henkilöllisyyden? Ehkä, mahdollisesti. Ainakin se auttoi paljon ja tietyllä tavalla "ymmärsin" tekstiä paremmin kun tiesin kuka sen takana on. Muistelen, että Rowling tuli aika nopeasti ulos kaapista näiden dekkareiden kanssa ja mietin että miksi. Ymmärrän syyn miksi hän halusi kirjoittaa salanimellä, mutta miksi tulla julkisuuteen omalla nimellään ja paljastaa kaikki? Ei ainakaan rahan vuoksi se on varmaa!

Tämän ovat lukeneet myös muun muassa Kirsi, joka oli minun tavoin kuullellut teoksen, Amma kirjoittaa hauskasti teoksen pääpiirteet tiivistäen, Kirjaneito tunnustautuu Potter-faniksi mutta piti yllättävän paljon tästä Rowlingin dekkarista, Pirjoliisa viihtyi teoksen parissa ja Kirjakaapin kummitus kuunteli tämän myös äänikirjana.