Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä

Jonotin tätä Joona Linna -uutuutta kirjastosta, mutta totesin että haluan lukea tämän nopeammin. Eräällä kauppareissulla ostin teoksen itselleni Prismasta ja luin nyt pääsiäisen aikaan. Onneksi kuuntelin Vainoojan pari viimeistä lukua pohjalle, sillä muutoin olisi saattanut kirjoitustyyli lopettaa lukemisen lyhyeen. En ymmärrä miksi teos (teokset) on pitänyt kirjoittaa kielellisesti tällä tavalla , mutta onneksi juoni ja henkilöhamot ovat niin herkullisia että sen kestää.

Joona Linna istuu vankilassa rikoksista, jotka hän teki edellisessä teoksessa. Samaan aikaan Ruotsin ulkoministeri murhataan kotonaan ja mikä kummallisinta, todistaja jätetään henkiin. Murhaajan supisema vihje johdattaa poliisin jäljille, mutta onko kaiken takana sittenkään terrorismi? Joona on päässyt mukaan kuvioihin, mutta vain niin pitkäksi aikaa kun se isoja poikia huvittaa. Lomalta paluun palkkiona on suljettuosasto, vaikka Joona ymmärtääkin äkkiä missä seuraava murha tehdään.

Onneksi Joonan entinen esimies ymmärtää suomalaistaustaisen poliisin arvon tilanteessa, jossa murhaaja on vapaalla ja taustalla soi lastenloru kymmenestä kanista. Joona pääsee mukaan ja ryhtyy jahtaamaan kaniininmetsästäjää ihan kunnolla.

Ten little rabbits, all dressed in white

Tried to go to Heaven on the end of a kite

Kite string got broken, down all fell

Instead of going to Heaven, they went to...

Onneksi suosikkini Saga Bauer on mukana kuvioissa, vaikkakin eri poliisiyksikössä kuin Joona. Se ei silti estä heitä tekemästä yhteistyötä. Uusia hahmoja pyörii mukana kuten tv-kokki Rex poikansa ja managerinsa kanssa. Lisäksi joukko silmäätekeviä näyttäisi olevan yhteyksissä murhiin. Ehtiikö Joona ajoissa?

En tiedä miksi olin hieman pettynyt kun lopetin tämän teoksen. Juoni oli kyllä hyvä, samoin tapahtumat mutta jokin jäi puuttumaan. Jokin lässähti lopussa, ja se harmittaa. Toki viimeisillä sivuilla oli mielenkiintoinen koukku, ja luulen että kuulemme Joona Linnasta vielä!

Ehkä eräs syy miksi tästä jäi omituinen olo, oli murhaajan paljastuminen. Tykkään siitä että mahtavan nerokas päähenkilö päättelee murhaajan henkilöllisyyden, mutta ei paljasta sitä lukijalle ennen kuin aivan viime hetkellä. Tässä murhaaja kertoi itse olevansa Kaniininmetsästäjä, joten lukijan tehtäväksi jäi jännittää hoksaavatko muut sen ja kuinka murhaaja toimii ennen kuin jää kiinni (jos jää). Itselleni on tärkeää miettiä ja pohtia teoksen aikana erilaisia mahdollisuuksia, mutta arvostan myös Hercule Poirot -tyyppisiä salapoliiseja jotka päättelevät asioiden laidan omissa aivoissaan mutta kertovat ratkaisunsa ja perustelut tavallisille kuolevaisille tarinan lopussa.

Annika, Mai ja Takkutukka ovat olleet tyytyväisiä teokseen. Joten kannattaa käydä kurkkaamassa heidän suosituksensa.