sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Ilkka Remes: Ikiyö

Olen lukenut toukokuussa 2004 ja nyt kuuntelin kirjaston äänikirjana uudellen. Olin unohtanut hyvin paljon teoksen tapahtumista ja siksi tuntui kun teos olisi ollut minulle kokonaan uusi.

Teoksen teemoja ovat ydinaseet, ympäristöaktivismi, katolilainen uskonto, ebola, väestönkasvu ja Belgian ja Kongon välinen siirtomaasuhde, jota selvitetään tarkkaan varsinkin teoksen loppupuolella. Tapahtumat sijoittuvat Suomeen, Saksaan, Kongoon ja Belgiaan.

Suomessa ryöstetään arvokuljetusauto jolla käydään Venäjällä hakemassa sieltä varastettu ydinlataus. Se kuljetetaan Euroopan halki Kongoon. Päähenkilö Antti Korpi on yhdessä poikansa Aaron kanssa hyvin lähellä rystäjiä laivamatkalla. Tarkoituksena on räjäyttää ydinlataus syvällä viidakossa ja levittää ilmakehään jotain. Ensin viranomaiset luulevat, että tarkoitus on tartuttaa ebola kaikkiin valkoihoisiin, sillä Ralf on tartuttanut ebolan Paaviin. Mutta kyseessä onkin maapallon pelastusyritys. Ralf haluaa levittää ihmisiin ainetta, joka tekee heidät steriileiksi. Hanke epäonnistuu, sillä Ralfin kumppani onkin varastanut ydinlatauksen Ralfilta ja vienyt sen Brysseliin. Bryssel evakuoidaan ja ydinlataus löytyy viime hetkellä ja saadaan tuhottua ilman suurempia vahinkoja.

Tätä kuunnellessa tuli vahvasti mieleen Dan Brownin Inferno. Siksi minun pitkin tarkistaa, että minä vuonna tämä onkaan ilmestynyt: 2003 eli kymmenen vuotta ennen Infernoa. Sama teema: väestönkasvu ja sen rajoittaminen ovat molempien teosten keskeinen teema, ja samalla se asia mikä saa lukijan miettimään tulevaisuutta.

Vuonna 2004 kirjoitin lukukokemuksestani näin:
Harvinaista lukea suomalaista jännitys-kirjallisuutta, mutta tämä oli hyvä!
Teoksessa seurataan 'poliisi' Antti Korven elämää, suomalaisen kettutytön Nooran, hänen poikakaverinsa Ralfin sekä muutamien muoden edesottamuksia. Mukaan kuvioihin tulee ydinase, salaisia poliiseja ja lopulta pommiuhka Brysselin keskustaan. Kirja on täynnä yllätyksiä ja oho-elämyksiä. Mikään ei ole sitä miltä näyttää. Remes jaksaa pitää lukijan mielenkiinnon yllä aina viimeisille sivuille saakka!

Olin yllättynyt, ettei tämä ollutkaan sieltä älyttömimmästä päästä Remeksen tuotantoa. Itse asiassa tämä olikin hyvä :) Tosin hieman jäin miettimään, että mitä Ralfin kirjeessä Paaville mahtoikaan lukea. Se olisi ollut kiva tietää. Lisäksi loppu jotenkin töksähti, olin odottanut selkeämpää selvitystä asioista. Mutta toisaalta tässä annettiin viitettä Remeksen Aaro Korvesta kirjoittamiin nuortenkirjoihin. Ehkäpä ne täytyy jossain vaiheessa lukea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...