Hannu Harju&Ismo Loivamaa toim.: Maria Kallio -Extra

Olen ollut jo vuosia Maria Kallio fani. Leena Lehtolaisen komisarion teokset on tullut sekä luettua että osa jopa kuunneltua toiseen kertaan. Siksi olinkin iloinen kun huomasin keväällä kaupassa Maria Kallio -Extra Kevyttä ja vakavaa Leena Lehtolaisen komisariosta teoksen.

Kuva: Tammi

Teos on tietokirja Maria Kallion elämästä, perheestä ja uran vaiheista. Kaikki tähän asti julkaissut kirjat esitellään, kuitenkin niin ettei loppuratkaisut selviä. Mukana on myös kääntäjien kommentteja sekä muutaman Lehtolaisen kollegan näkemys Mariasta. Näistä omituisin oli Tuija Lehtisen näkemys, joka jätti minut monttu auki. Kirjan parasta antia olivat kuitenkin kaksi Lehtolaisen itse kirjoittamaa Maria Kallio -novellia.

Osa materiaalista on julkaistu aiemmin Lehtolaisen kotisivuilla, joten en esimerkiksi jaksanut kiinnostunut "Antti kokkaa" osiosta. Hieno paketti kaiken kaikkiaan, mutta eniten tästä saavat irti Maria Kallion kanssa jo aiemmin tuttavuutta tehneet lukijat.

Ensi viikolla julkaistaankin seuraava Maria Kallion dekkari. Sitä odotellessa :)

Torey Hayden: Viattomat

Toinen tämän kesän Torey Hayden oli Viattomat, niin ikään pokkarikamppanjasta bongattu. Tällä kertaa tarina on fiktiivinen mutta sitäkin ahdistavampi.

Kuva: Adlibris

Tapahtumat sijoittuvat kuvankauniiseen montanalaiseen kylään, vuorten varjoon. Sulassa sovussa elävät paikalliset sekä maisemia ihailevat julkkikset, joille kyläpahanen tarjoaa rauhallisen piilopaikan. Itsekäs elokuvatähti Spencer Scott saa riesakseen ei-toivotun poikansa. Samaan aikaan rahahuolissa kylpevä Dixie hautaa vauvansa. Pian poikaystävä Billy saa sattuman kautta loistavan tilaisuuden tahkota rahaa omaa cowboy yritystään, sekä vauvan hautajaisia varten. Scottin karkumatkalla oleva poika päätyy Billyn käsiin ja alkaa ahdistava lunnaidenvaatimus rupeama.

Olin yllättynyt kuinka hyvin Hayden osasi kuvata ärsyttävää lasta, että jopa omatkin ajatukset olivat välillä Dixien käytöksen puolella. Pieni ääni kyllä sanoi, ettei käytös ole oikein mutta mitäs pentu ärsytti. Toisaalta taas pudistelin päätäni itseään täynnä olevalle Scottille ja ihmettelin miten tuollaisella ihmisellä voi olla lapsi! Kirjan tapahtumat ovat paikoin todella raakoja, ja rankkoja asioita löytyy itse kunkin menneisyydestä. Tarina polveli vuoroin Dixien ja Scottin välillä, muiden henkilöiden ajatuksille ei annettu tilaa. Olisikin ollut mielenkiintoista kuulla kuinka poika suhtautui asioihin.

Suurimmaksi ärsytykseksi nousi Billy typerine suunnitelmineen. Välillä olisi tehnyt mieli tempaista haulikko ja sanoa pari valittua sanaa tälle tyhmälle hahmolle. Kun verbaaliset taidot loppuvat, tilalle tulee väkivalta. Viattomat on todellakin tarina itsekkäistä ihmisistä!

Torey Hayden: Lapsi muiden joukossa

Luin viime kesänä todella monta Torey Haydenin kirjaa. (Kirjoitan niistä joskus tännekin.) Lapsi muiden joukossa sattui tämän kesän alussa silmiini Suomalaisen kirjakaupan pokkaritarjouksessa.

Kuva: Pokkarit

Kirja on tositapahtumiin perustuva. Hayden on kuuden ongelmalapsen opettajana, mutta suurimmaksi haasteeksi nousee yllättäen erään oppilaan äiti. Älykäs, mutta sosiaalisilta taidoiltaan köyhä Ladbrooke tuo mielenkiintoisen yllätyksen Haydenin aikaisempiin, enemmän lasten ongelmiin painottuviin kirjoihin.

Minua kiehtoo Haydenin kirjoissa niiden tositapahtumat, sujuva kerronta sekä se, kuinka ongelmia ratkaistaan. Tämäkään kirja ei tuottanut pettymystä näiden osalta. Tällä kertaa lapset jäävät sivummalle ja tarinan keskeiseksi hahmoksi nousee ongelmainen Lad. Oli todella mielenkiintoista kurkistaa aikuisen naisen mieleen ja löytää kirjan myötä ratkaisua hänen tilanteeseensa. Itse sosiaalisena ihmisenä en välillä jaksanut ymmärtää miksi puhuminen on niin vaikeaa. Ihailen Haydenin tapaa opettaa, kuunnella ja pureutua juuri oikeisiin kysymyksiin ja ongelmiin niin että ratkaisu löytyy.

Toisaalta Haydenin kirjat, kuten tämäkin, ovat ahdistavia ja käsittelevät vaikeita asioita. Niitä lukiessa tulee usein olo, että onneksi omassa elämässä jotkin perusasiat ovat kohdallaan. Joillekin kirjojen tapahtumat ovat kuitenkin täyttä totta ja ongelmat osa elämää. Siksi onkin hyvä, että on olemassa ammattilaisia auttamassa.

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Olen yleensä aika huono lukemaan minulle uutta ja tuntematonta kirjallisuutta. Luotan tuttuihin ja turvallisiin kirjailijoihin. Mutta kun mieheni toi minulle Miika Nousiaisen Metsäjätti pokkarin päätin tehdä poikkeuksen.

Kuva: Otava

Törmälässä eletään tuulisia aikoja. Metsäjätin omistuksessa olevan vaneritehtaan kohtalo on vaakalaudalla. Kylän oma poika, Pasi Kauppi, Metsäjätin edustaja tulee paikalle selvittämään tilannetta. Pasi tekee kaikkensa, että oman kylän tehdas säästyisi, mutta irtisanomisia ei voi välttää. Pahimmalta tuntuu tietenkin nähdä tuttujen lapsuudenkavereiden ilmeet ja kuulla kommentit. Pahampaa on kuitenkin luvassa!

Janne on Pasin lapsuudenystäviä ja kertoo oman näkemyksesnä tapahtumista ja Pasin kehityksestä. Janne tuntuu hyvältä jätkältä, hiljaiselta mutta luotettavalta. Metsäjätin ylimmän johdon tavoissa ja käyttäytymisessä olisi toivomisen varaa. Tietenkin markkinat ohjaavat ja Venäjän puutullit, mutta on tärkeää kuinka asiat esitetään. Tästä voisi itse kukin ottaa oppia, että ei näin!

Pidin kirjasta, joten ehkä uskallan toisekin tarttua tuntemattomapaan haasteeseen :) Ajatuksia se ainakin herätti! Jos Suomesta viedään kaikki toiminta ulkomaille, mitä meille itsellemme silloin jää? Vähitellen häviää osaaminen, sitten viitsiminen ja lopulta meillä ei ole enää mitään. Seisotaan yhdessä luukulla ylikoulutettuina ja manataan kun muualta maailmasta tulee ihmiset tekemään "meidän työt", työt joita emme itse viitsi tehdä. Karu tulevaisuudennäkymä?

Barbara Demick: Suljettu maa - Elämää Pohjois-Koreassa

Järisyttävä teos Pohjois-Koreasta loikanneiden ihmisten kertomuksista. Kirjassa kuvataan kuuden Pohjois-Koralaisen elämää niin suljetussa valtiossa kuin loikkauksen jälkeenkin.

Kuva: Suomalainen

Olin kuullut kirjasta, joten päätin hommata sen itselleni pokkarina. Lukeminen oli hidasta ja raskasta, sillä kauheuksia ja kurjuuksia tuli vastaan lähes joka sivulla. Välillä säälin, välillä vihasin kirjan henkilöitä. Ihmettelin miksi he eivät tee mitään? Miksi he alistuvat ja vain odottavat? Miksi kukaan muu ei tee mitään?

Tuntui uskomattomalta tutustua kulttuuriin ja kansaan joista ei ole oikeastaan tiennyt mitään. Uutisissa kerrotaan silloin tällöin ydinkokeiluista tai siitä kuinka ulkomaisille toimittajille näytetään vain pintaa. Kaikki ymmärtävät, että Pohjois-Koreassa ei kaikki ole kohdallaan mutta mitä voimme tehdä? Harva meistäkään olisi valmis luopumaan kodistaan noin vain. Lisäksi vuosikymmenten ajan sorrettu, aivopesty ja alistettu kansa ei ehkä ole vielä valmis. Osa heistä on tietoisia ulkomaailmasta ja sen tapahtumista, mutta koska keneenkään ei voi luottaa, asioita ei voi kyseenalaistaa eikä näin ollen pääse syntymään minkäänlaista liikettä.

Pahinta oli lukea nälänhädästä. Pienistä lapsista jotka kuolevat nälkään. Aikuisista jotka kuolevat. Samaan aikaan Suuri johtaja voi paksusti. Länsimaat tuovat ruoka-avustuksia jotka päätyvät mustaan pörssiin. Valito on vuosikymmeniä kehityksestä jäljessä ja kommunismi toimii vain unelmissa. Tehtaat ovat suljettuja, ihmiset viljelevät keittiöpuutarhojaan, sillä valiolla ei ole tarjota ruokaa kansalleen. Sähköä ei ole kuin satunnaisesti. Sairaaloissa ei ole tarvittavaa välineistöä ja lääkkeet valmistetaan luonnon antimista.

Uskomattomimmalta tuntuu, että kaikki tämä on totta!

Alexandre Dumas nuorempi: Kamelianainen

Ihanaa lukea pitkästä aikaa "oikeaa" kirjallisuutta. Nykykirjallisuus mässäilee joskus liikaa seksillä, väkivallalla ja rikoksilla. Kamelianaisessa punaisena lankana on rakkaus, ja vaikka teoksessa viitataankin seksiin, lukija jätetään nätisti kohtausten ulkopuolelle.

Olen ostanut tämän kirjan vuonna 2006 kirjahyllyyni. Taisi olla jokin alennusmyynti :) Tänä kesänä tartuin kuitenkin teokseen, sillä olin menossa oopperajuhlille katsomaan La Traviataa, joka pohjautuu kirjan tapahtumiin.

Otavan kustantaman kirjan takakannessa lukee:
Ajattoman koskettava tarina 1800-luvun Pariisista, kaupungin tavoitelluimman kurtisaanin aidosta rakkaudesta nuoreen Armandiin - rakkaudesta vailla tulevaisuutta.

Juoni on traaginen. Keuhkotautia sairastava kurtisaani ja nuori Armand rakastavat toisiaan. Mukana on mutkia ennen kuin he päätyvät viettämään seesteistä elämää maaseudulle. Kuvioihin tulee kuitenkin Armandin isä, ja kurtisaani Marguerite tekee uhrauksen, minkä Armand ymmärtää vasta kuin kaikki on jo myöhäistä.

Pidän valtavasti tyylistä ja tavasta millä teos on kirjoitettu. Ihana vanhahtava kieli ja siihen kuuluvat puhuttelut. Tälläisen teoksen hotkaisee välipalana vaikka aihe ei mikään kevyt olekaan.

Ps. Pidin kirjasta enemmän kuin oopperasta ;)