Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

Tämän toisenkin Flavia de Lucen luin jo kesäkuun puolella. Heti ensimmäisen osan lopetettuani, sillä niin paljon ihastuin tähän tyyliin. Teksti on mutkatonta, mutta juoni pysyy hyvin kasassa. Lukijalle paljastetaan riittävästi, mutta ei liikaa. Näitä teoksia onkin verrattu Viisikkoon ja Agatha Christien Neiti Marpleen, ja samaa tyyliä on kyllä havaittavissa. Sopivan kevyttä mutta kuitenkin jännittävää kesälukemista.

Tässä toisessa osassa Flavia pääsee ratkomaan nukketaiteilijan yllättävää kuolemaa, mikä tietenkin paljastuu pian murhaksi. Kiertävän nukketeatterin auto on mennyt rikki juuri Bishop's Laceyn hautausmaan kulmalla. Taitelijat tienaavat korjausrahat järjestämällä kaksi näytöstä seurakuntatalolla, mutta juuri toisen näytöksen lopulla mestari romahtaa kulisseista keskelle lavaa kuolleena. Flavia hääräilee koko ajan mukana auttamassa milloin missäkin askareessa, joten näin ollen hän on myös mukana molemmissa näytöksissä.

Poliisi ryhtyy tietenkin selvittämään murhaa, mutta Flavia ei jää odottamaan poliisin virallista raporttia. Hänen omissa tutkimuksissaan selviää, että jäljet johtavat niin Gibbetin metsään kuin sen läheiselle Culverhouse Farmille. Totuus on monimutkainen, eikä poliisilla ole hajuakaan tapahtumien kulusta. Joten niinpä Flavia selvittää komisaario Hewittille reippaasti mitä oikein tapahtui ja miksi. Flavia on aivan ihastuttava nuori neiti!