Leena Lehtolainen: Tuulen puolella

Kirjastosta lainattu Maria Kallio -dekkari-äänikirja. Joskus aikaisemminkin olen tämän lukenut, mutta en muistanut loppuratkaisua.

Maria palaa töihin uuteen virkaansa äitiysloman jälkeen. Pian jaos saa tutkittavakseen Juha Merivaaran kuoleman. Oudoksi jutun tekee tasan vuosi sitten tapahtunut onnettomuus ruumiin löytöpaikalla. Silloin kyseessä oli Marian ex-poikakaveri Harri, joka työskenteli Merivaara yhtiössä.

Maria tasapainoilee äitiyden ja työn välillä. Yllättäen Marian kollega Pertti Ström tekee itsemurhan, joka aiheuttaa Marialle lisää ajatuksia. Merivaaran surmassa epäillään vaimo-Annea, tytär-Riikka, poika-Jiriä, Riikan poikaystävää Tapio Holmaa, Juhan velipuolta Mikkeä, tämän äitiä ja ystävää. Marialla on helliä tunteita Mikkeä kohtaan, mutta varsinaista syrjähyppyä ei kuitenkaan tapahdu.

Lopulta murha selviää kun Harrin kuolemaan liittyy myös outoja piirteitä. Merivaara on tehnyt ympäristörikoksen, ja Harri on sanut tämän selville. Merivaara itse kuolee kun velipuoli pääsee Harrin surman jäljille. Mikke yrittää vielä karkuun veneellään.

Jarkko Sipilä: Luupuisto

Uusin ja tähän mennessä viimeisin ilmestynyt Takamäki. Sarjan 14:sta teos lainattu kirjastosta. Täytyy sanoa, että nämä ovat parantuneet todella paljon. Nyt kun olen lukenut näitä oikein urakalla niin näen niin kirjailijan kun hahmojen kehityksen. Lisäksi tekniikan kehitys näkyy teoksissa hyvin.

Tällä kertaa ollaan raiskaajien kintereillä. Kaikki alkaa kun puistosta löytyy luun pala ja lopputuloksena paljastuu iso juttu. Suhonen painii henkilökohtaisen kriisn parissa ja lukijalle jäi sellainen olo, että tämän teoksen huumejutuista kuullaan vielä.

Jarkko Sipilä: Valepoliisi

Ja sitten taas takaisin Sipilän pariin. Takamäen 13. tapaus, lainattu kirjastosta. Kyllä se vain niin on, että nyt loppua kohden nämä vain paranevat. Tässä tapauksessa Takamäen ryhmä tutkii outoa pahoinpitelyä sekä amerikkalaisen ruumista. Jutun takana pyörii mamu-porukkaa, huumeita ja rahaa. Mamut ovat tässä tapauksessa arabeja.

Mukaan tulee myös FBIn kaveri rapakon takaa, vaikka lukija epäileekin onko tämä oikea poliisi. Näin kuitenkin taitaa olla. Päärikollinen saadaan kiinni, mutta rahat katoavat. Esillä ovat kaikki tutut tutkijat tasapuolisesti, vaikka Suhonen nostaakin taas päätään hyörimällä kentällä ja palloilemalla alasti kadulla ranteet nippusiteissä. Pahoinpidelty mieskin paljastuu Takamäelle syvälle soluttautuneeksi poliisiksi. Törmäyskurssilla on poliisin oma organisaatio, Supo ja krp eivät halua jakaa tietojaan "taviksille", mutta juttu pysyy ihme ja kumma Takamäen hyppysissä.

Dan Brown: Meteoriitti

Hah, pitkästä aikaa muutakin kun Sipilää. Tämä löytyy omasta hyllystä ja olen lukenut vuosia sitten. Nyt lainasin äänikirjana kirjastosta, sillä en muistanut kuinka tämä päättyi. Kuuntelu kannatti, sillä loppu oli yllättävä ja jutun pahiskin oli viimeinen jonka olisin voinut kuvitella rooliin.

Tarina alkaa, kun Nasa ilmoittaa tehneensä merkittävän löydön pohjoisjäätiköltä. Löytö paljastuu meteoriitiksi, minkä sisällä on fossiileja. Niin Nasan tutkijat kuin puolueettomat ulkopuoliset tahotkin ovat innoissaan, todiste maapallon ulkopuolisesta elämästä!

Mukana on myös tiivistäjä Rachel, joka tekee työkseen raportteja valkoiseen taloon. Hänen isänsä pyrkii seuraavaksi presidentiksi, mutta on törmäyskurssilla tyttärensä kanssa. Meteoriitti löytö alkaa paljastua huijauksesksi ja useampi siitä tietävä menettää henkensä. Rachel pääsee pakenemaan kahden tutkijan kanssa ja onnistuu pelastamaan heidät SOS signaalilla jäälautalta armeijan sukellusveneeseen.

Presidentti, joka ei tiedä huijauksesta, ehtii kertoa merkittävästä löydöstä ennen kuin Rachel tavoittaa hänet uusien tietojen kanssa. Rachelin ja tutkijoiden perässä on eliittijoukko, jota johtaa korkean tason henkilö. Hetken lukija luulee joukon johtajan olevan valkoisen talon pääneuvonantajan, mutta todellinen johtaja onkin Rachelin oma esimies.

Hätäpäissään Rachel on lähettänyt todisteet meteoriitista isälleen, ja tämä aikoo käyttää niitä omassa poliittisessa valtapelissään. Yritys epäonnistuu, kun hänen (entinen) avustajansa sotkee viime hetkellä kirjekuoret. Tiedotustilaisuudessa toimittajien käsiin päätyykin senaattorin ja avustajan seksikuvat.

Kerronta on mukaansatempaavaa ja hyvin informatiivista. Lukijalle kerrotaan useista mielenkiintoisista asioista, huomaa että kirjailija on tehnyt taustatyönsä. Juonenkäänteet ovat herkullisia ja erittäin jännittäviä. Lopputulos on kuitenkin onnellinen kaikille osapuolille, jopa presidentille joka joutui myöntämään huijauksen.

Jarkko Sipilä: Suljetuin ovin

Kirjoitin eilen, että Muru oli tähän astisista paras, mutta eipäs ollutkaan. Tämä kahdestoista Takamäki vie voiton. Edelleen kirjastosta lainasin tämän, eikä tässä ollut mitään muuta vikaa kuin yksi kirjoitusvirhe sivulla 288. Latvian pääkaupunki Riika taivutetaan Riiasta eikä Riikasta, kuten Sipilä toimittajana sen väärin taivuttaa. Tämmöinen pieni virhe syö yllättävän paljon uskottavuutta lukijan silmissä.

Mutta kirjan tapahtumiin. Raiskauksen uhriksi joutunutta naista tylytetään törkeästi oikeussalissa, teon tehnyt mies selviää ehdollisella ja kehuu asialla kavereilleen. Raiskattu nainen tekee itsemurhan ja poliisi yritä kovistella tekijää ottamaan tästä vastuuta. Samaan aikaan Takamäen talo palaa, ja häntä epäillään jopa vakuutuspetoksesta. Onneksi Nykänen krp:stä ehtii väliin ja jutun tutkinta siirtyy sinne.

Raiskaaja linkittyy moneen kirjan rikokseen, mutta hänet ehditään eliminoida ennen kuin poliisi saa hänet kiinni. Suhonen lavastetaan huumekauppiaaksi ja Joutsamon yli meinataan ajaa. Joku haluaa todellakin kostaa Takamäen porukalle. Tekijä löytyy vankilasta ja on edellisestä kirjasta tuttu Jortamo. Myös Jose pyörii kuvioissa mukana ja kantaa kaunaa Suhoselle. Onneksi mies saadan kuitenkin kiinni ja toivon mukaan vastuuseen teoistaan, vaikka siihen saakka tässä teoksessa ei päästäkään. Takamäki, Joutsmo, toimittaja Römpötti ja asianajaja Lind houkutellaan ravintolaan ja lopputuloksena on pommi-isku. Vain Lind kuolee, muut selviävät pahoin vammoin.

Se mikä tästä teki niin hyvän, oli monitahoisuus. Yksi rikollinen pyöritti montaa juttua, eikä lukijallekaan paljastettu liikaa liian aikaisin. Jännitys säilyi hyvin yllä, ja etenkin epätietoisuus tuon pommi-iskun osalta sai kiemurtelemaan.

Pöydällä odottaa vielä kaksi Takamäkeä. Sitten tämä luku-urakka loppunee hetkeksi.

Jarkko Sipilä: Muru

Tämä sarjassa yhdestoista Takamäki on mielestäni tähän astisista parhain. Syynä ei ole raaka murha vaan se, mikä kirjoissa alusta asti on viehättänyt: tyyli ja karu totuus.

Nuori, lievästi kehitysvammainen nainen löydetään asunnostaan kuolleena. Epäily saadaan kiinni hyvin pian ja poliisi pitää juttua selvitettynä. Asianajaja Nea Lind on toista mieltä ja tekee omia tutkimuksiaan, kovaan hintaan, sillä hän päätyy vahingossa murhaajan asunnolle ja joutuu raiskatuksi. Myös toimittaja Sanna Römpötti, joka on ollut mukana jokaisella aikaisemmallakin kirjalla, tekee omaa kartoitustaan tilanteesta.

Tässä teoksessa Takamäen ja Suhosen esillä olo oli tasapainoisempaa. Molemmat olivat yhtä paljon läsnä, eikä Suhonen sooloillut niin paljon omiaan kun muutamassa edellisessä. Toki ruumiin löytyminen metsästä voidaan katsoa Suhosen sooloksi, mutta tapaus ei kuitenkaan ollut aivan älytön. Takamäen yksinäisyys harmittaa, mutta tulisikohan siihen muutosta seuraavissa kirjoissa?

Monta rikosta saatiin ratkaistua ja olen tyytyväinen kirjan napakkuuteen. Toki alussa epäilin, että mitä tästä tulee, kun tekijä on kiinni, mutta niin ne juonikuviot jälleen kääntyivät ympäri. Tämänkin Takamäen hain kirjastosta luettavaksi. Vielä en ole ryhtynyt näitä omaan hyllyyni haalimaan, sillä aika kertakäyttöisiä dekkarit yleensäkin ovat.

Jarkko Sipilä: Katumurha

Kymmenes Takamäki alkaa räväkästi kun mies ammutaan avoautoon. Takamäki ryhmineen lähtee liikkeelle, ja Suhonen hankkiutuu epäillyn ampujan lähettyville. Apua hän saa krp:n tietäjältä, jonka rooli on kaikin puolin hämärän peitossa. Suhonen joutuu vaikeuksiin, kun poliisi linkittää hänet erääseen autoon.

Homma selviää kuitenkin parhain päin ja Suhonenkin palaa taas normaaleihin hommiinsa. Rikoksen motiivi jää lukijalle hieman sekavaksi. Taustalla on pieni-iso liikemies, jota murhattu on yrittänyt kiristää. Siksi tämä ammutaan, vaikka tekotapa onkin yllättävä ja rohkea. Poliisi kuitenkin keräilee vihjeet kasaan ja samalla löytyy myös poliisin sisältä vasikka. Syylliset saadaan tuomiolle, ja elämä jatkuu. Tosin teoksessa kerrotaan myös, että Takamäen vaimo on kuollut auto-onnettomuudessa. Kovin paljon näissä ei ole koskaan ollut poliisien henkilökohtaisesta elämästä, ja nyt vielä vähemmän kun aikaisemmin. Mielenkiinnolla odotan seuraava murhaa. Tämänkin teoksen lainasin kirjastosta.

Jarkko Sipilä: Prikaatin kosto

Tämä yhdeksäs Takamäki on oikeastaan jatko-osa edelliselle. Samat rikolliset suunnittelevat nyt uutta juttua. Tässäkin Suhonen on Takamäkeä suuremmassa roolissa, mikä vähän harmittaa, sillä tykkään Takamäen persoonasta. Kirjastosta lainasin.

Pääkalloprikaatin varapresidentti vannoo kostoa Suhoselle. Suhosen vanha kaveri, pikkurosvo Salmela pakotetaan prikaatin siivoojaksi, että tämä saa velkansa maksetuksi. Ja prikaati saa selville miesten yhteyden, jolloin Salmela saa vasikan leiman otsaansa. Poliisin intressinä on saada koko kopla telkien taakse. Ruumiita tulee lyhyessä ajassa viisi, joten homma on erityisen kuuma. Poliisi pääsee kuitenkin tavoitteeseensa. Vaikka minua jäikin häiritsemään, että Jose pääsi kuin koira veräjästä, ainakin vielä. Seuraavassa selvinnee hänenkin kohtalonsa?

Jarkko Sipilä: Seinää vasten

Kahdeksannessa Takamäki-dekkarissa seikkailee pääosassa atarimies Suhonen, tai Suikkari silloin kun mies ei halua paljastaa olevansa poliisi. Toki Takamäki ja muut tutut ovat kuvioissa mukana, mutta teos tuntuu olevan Suhosen soolo. Tämänkin teoksen lainasin kirjastosta.

Luvataan, että Suhonen soluttautuu alamaailmaan, mutta totuus on, että Suhonen tekee hämäräbisnestä yhden miehen kanssa. Kaikki alkaa tietenkin ruumiista, ja koko homma on aika sekava. Kuka on kenenkin linkki ja kaveri, kenen voi luottaa? Välillä käydään vankilassa Suhosen entisen kaverin kautta, ja vankilan lonkerotkin sotkeutuvat juttuun. Nopea ja tehokas paketti, jonka luin hetkessä.

Jarkko Sipilä: Kylmä jälki

Kirjastosta lainattu Takamäki nro 7. Jostain syystä tämä tuntui näistä tähänastisista parhaalta. Toki aikaisemmissa on ehkä ollut mielenkiintoisempia aiheita, mutta tässä päästiin jo pallottelemaan kahta juttua samaan aikaan.

Varsinaisena pääjuttunsa on murhasta tuomitun elinkautisvangin pako. Miestä ei pidetä erityisen vaarallisena, mutta silti hän onnistuu järjestämään kunnon panttivankitilanteen. Toinen juttu on Takamäen pojan pyöräkolari auton kanssa, ja ajaja on tietenkin paennut paikalta. Selviää kuitenkin, että auton haltija on krp:n kiikarissa ja juttua täytyy vähän jäähdytellä. Nämä kaksi eivät kuitenkan linkity toisiinsa muutoin kun erään kotietsinnän yhteydessä.

Tässä tuntui olevan taas paria aiempaa ennemmän poliisin toimsitatapoja ja kikkoja. Lisäksi siellä täällä olevat jutut keventävät kivasti. Koen lukijana oppivani, tai ainakin saan paljon tietoa, asioista joista en ole juurikaan tiennyt mitään. En tietenkään voi luottaa täysin kaikkeen mitä kirjailija väittää teoksissaan, mutta moni asia tuntuu loogiselta. Olisipa mielenkiintoista tietää kuinka moni rikollinen lukee dekkareita? Löytyykö näitä vankiloista ja ovatkohan kuinka lainattuja? Entäpä sitten poliisit itse? Pystyykö rikollinen tai poliisi lukemaan tämmöistä miettimättä koko ajan, että mikä teoksessa on oikein ja mikä täysin absurdia? Tällä lukijalla ei ole yhteyksiä kumpaankaan edellä mainittuun ryhmään, joten nämä pohdinnat jäänevät arvoituksiksi.