Kuva: Maria Kallio sivut
Maria pääsee selvittämään ensimmäistä murhajuttuaan. Uhri on itäsuomalaisen osakunnan kuoron basso ja epäiltyinä on joukko hänen kuorotovereitaan. Maria tuntee osan epäillyistä, mikä asettaa hänet hieman hankalaan asemaan. Eräänä epäilyksen alaisena on myös Marian tuleva mies Antti. Murhaa selvitellessä paljastuu myös muita kuvioita, joihin uhri on sotkeutunut.
Teoksesta huomaa, että kyseessä on esikoinen. Lukujen alussa olevat säkeet ovat rytmittäneet kai kirjoittajan työtä ja silti sopivat itse teoksen runkoon. Kieli on paikoin hapuilevaa, paikoin osuvaa ja sattuvaa. Huumoria löytyy, mutta myös vakavuutta.
Paikoin tuli sellainen olo, että Lehtolainen todistaa osaamistaan ja pätevyyttään kirjailijana siinä missä Maria vakuuttelee pärjäävänsä miehisellä alalla heittäen rajua huulta rankoista asioista. Teos on kuitenkin hieno avaus Marian pitkälle uralle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti