Kuva: Kirjasampo
Olaf Tuulihaukka on Vaskilinnusta tuttujen Terhenin ja Eirikin poika. Vaskilinnussa hänet tunnettiin Juvalos Harmaasilmänä ja hän oli sivuhenkilön osassa. Nyt Tuulihaukka kertoo Juvaloksesta Olafiksi nimensä muuttaneen soturin tarinaa. Jälleen lukija matkaa pohjoisesta Välimeren rannoille ja kauas itään sotaretkillä. Historiaa, seikkailua, intohimoa, uskollisuutta, rakkautta ja paljon muuta!
Aure Nukuttaja on suomalaista ylimyssukua, joka matkaa veljensä Lyyn kanssa Konstanttinopoliin. Olafin ja Auren tiet risteävät monta monituista kertaa, mutta kaiken yllä leijuu paha muisto mutta myös intohimo ja kiihko. Verikosto sitoo sisarukset Olafiin, mutta on siinä muutakin.
Vaskilinnun lukeneelle teos tarjoaa vastaukset muun muassa Terhenin ja Eirikin kohtaloon, sekä pikku yllätysbonuksena erään pienen ja mitättömän Vaskilinnun sivuhenkilön kohtalon. Itselleni tämä oli mieluista yllätys, ja olisi ehkä voinut mennä ohi ellen olisi lukenut teoksia niin peräkkäin.
Toki oli hieman puuduttavaa lukea taisteluista ja kohtauksista, missä päähenkilöparilla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. Toisaalta taas oli mukavaa lukea tälläistä "vakavampaa" tekstiä Utriolta, kun viime vuodet ovat olleet täynnä kevyitä epookkiromaaneja.
Hieno ja upeasti rakennettu kokonaisuus. Ehdottoman täynnä historiaa ja mielenkiintoisia pikku yksityiskohtia. Romantiikkaakin löytyy ja sopivassa määrin juonittelua. Aseiden kalsetta, kavioiden kopsetta, ylhäisiä naisia, naurua ja kyyneleitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti