Håkan Nesser: Sukujuhlat

Ostin kevään aikana Håkan Nesserin teoksen Kokonaan toinen juttu Elisa kirjan äänikirjana koska se oli tarjouksessa. Vasta sen jälkeen huomasin että kyseessä oli "sarjan" toinen osa. Ehkä tämä Barbarotti sarja ei ole niinkään sarja vaan enemmän tarinoita tapauksista. Joka tapauksessa minun täytyi hankkia käsiini sarjan ensimmäinen osa, että pääsisin jollain tavalla tutuksi tämän Barbarottin kanssa. Lainasin ensin tämän Sukujuhlat kirjastosta, mutta jokunen aika sitten tämä sattui eteeni Elisa kirjan äänikirjana tarjouksessa. Päätin tarttua tilaisuuteen ja ostin äänikirjan.

Lukijana on Antti Jaakola. En muista kuunnelleeni hän lukemia tarinoita aikaisemmin, mutta hyvä ja toimiva ääni hänellä on.

Tämän ovat lukeneet myös muun muassa seuraavat kirjabloggarit: Leena Lumi, Norkku, Satu Järvinen sekä Mikko. Syy, miksi listaan jo nyt näitä muita bloggaajia on se, että aion tehdä juonesta palajstuksia enkä halua kenenkään pahoittavan siksi mieltään. Mielenkiintoista on myös, että kaikki muut paitsi Mikko ylistävät tätä teosta, itse olen enemmän Mikon kannalla, mutta siitä lisää kohta.

Tarina alkaa kun Hermanssonin perhe kokoontuu joulun alla juhlimaan isä Karl-Erikin ja tytär Ebban syntymäpäiviä. Tarina kulkee lähes jokaisen perheenjäsenen näkökulman kautta, joten näin lukija pääsee tutustumaan kaikkiin tasapuolisesti. Äiti Rosemarie on mielenkiintoinen hahmo, vaikka toisaalta hyvin pliisu. Tytär Ebban perhe on mielenkiintoinen, Ebba on lääkäri, hänen miehensä Leif on osuuskaupanhoitaja ja pojat Henrik ja Kristoff lähes toistensa vastakohdat. Perheen mustalammas, poika Robert on mielenkiintoinen persoona; huippu-urheilja ja tosi tv tähti joka on nolannut itsensä julkisesti. Kolmas lapsi, tytär Kristina on naimisissa Jacobin kanssa ja heillä on pieni Kelvin-poika, jonka kirjailija tuntuu välillä unohtavan. He kaikki saapuvat siis kuvitteelliseen Kymlingen kaupunkiin sukujuhliin ja tällä matkalla kaksi heistä katoaa.

* Älä lue pidemmälle ellet halua tietää yksityiskohtia juonesta! *

Tämä asetelma esitellään teoksen alussa, ja samalla kerrotaan myös loppuratkaisu molempiin katoamistapauksiin. Tämä on juuri se mitä ihmettelen suuresti. Sama latisti myös Mikon fiiliksiä. Loput teoksesta olikin Gunnar Barbarottin ja hänen tutkimustensa esittelyä eli kuinka hän saa selville molempien katoamisten loppuratkaisun. Lopussa on toki vielä pieni yllätys mikä pitää lukijan mielenkiinnon yllä, mutta sekin jotenkin kuivuu kokoon ja on myös ennalta-arvattava.

Ensimmäisenä katoaa mustalammas-Robert. Hän lähtee ulos kävelemään juteltuaan ja juotuaan ensin sisarensa Kristinan sekä Ebban poikien kanssa. Matkalla Robert päättää soittaa entiselle heilalleen. Tämä puhelu päätyy poliisin tietoon, mutta ihmettelen miksi yksikään heistä ei yrittänyt misään vaiheessa soittaa numeroon! Lopulta Robert löytyy ex-heilan pakkasesta paloiteltuna.

Toisena katoaa Ebban vanhempi poika Henrik. Hän on keskustellut Kristina tätinsä kanssa sukupuolisesta suuntautumisestaan, sillä Henrik epäilee olevansa homo. Kristiina haluaa kiistää asian ja viettelee 19-vuotiaan sisarenpoikansa. Himoissaan he sopivat treffit seuraavaksi yöksi Kristinan hotellihuoneeseen, sillä Jacob lähtee myöhään illalla ajamaan Tukholmaan tärkeään aamiaispalaveriin. Kesken matkan palaveri kuitenkin perutaan ja Jacob päättää kääntyä takaisin... ja Kristiina pohtii juuri ennen Henrikin saapumista että häntä on varoitettu Jacobin väkivaltaisuudesta...

Voi huokaus sentään! Ilman mielenkiintoisia henkilöhahmoja tarina olisi jäänyt moneen kertaan kesken! Voi olla etten ymmärrä teoksen hienoutta, mutta minulle hyvä teos tarjoaa lopussa yllätyksen. Ehkä juuri se olikin syy, että jaksoin kuunnella tätä, odotin että asiat eivät olisikaan niin kuin lukijalle kerrottiin vaan loppuratkaisu olisikin jotain muuta. Jouduin pettymään.

En kuitenkaan luovuta tämän Håkan Nesserin suhteen vaan aion kuunnella Barbarotti sarjan kakkososan. Ehkäpä se ei tarjoa loppuratkaisua valmiiksi pureskeltuna ennen teoksen puoliväliä. Jää nähtäväksi.

Kristiina Vuori: Kaarnatuuli

Olen ostanut tämän Elisa kirjan äänikirjana useampi kuukausi sitten, voi olla jopa viime vuoden puolella. Yritän bongailla hyviä teoksia alennuksesta ja kuuntelen niitä sitten omaan tahtiini. Tämän vuoden puolella olen kuunnellut jo pari Kristiina Vuoren äänikirjaa, joten tämä oli luonnollinen jatkumo. Lukijana oli aikaisemmista teoksista tuttu Kirsti Valve. Minusta on mukavaa, että sama ääni lukee saman kirjailijan teoksia.

Tämä teos poikkesi Vuoren aikaisemmista teoksista siinä, että kyseessä ei ollut fiktiivinen faktaa sekoittava rakkaustarina keskiajalta, vaan kyseessä oli historiallisen henkilön Valpuri Innamaan fiktiivinen tarina. Toki mukana oli rakkautta, sillä Valpuri oli neljästi naimisissa, mutta romanttiseksi en tätä teosta ensisijaisesti nimittäisi. Olen iloinen, että Kristiina Vuori on löytänyt oman tyylinsä kirjoittaa historiallisia romaaneja. Tämä oli nimittäin todella onnistunut teos!

Valpuri Innamaa elää 1500-luvulla. Tarina alkaa, kun Valpurin ensimmäinen mies mestataan maanpetturina ja Valpuri jää kahden pienen lapsen kanssa hoitamaan suurta kauppakartanoa, joka on tosin ryövätään putipuhtaaksi. Valpuri on nuori, ja se näkyy hänen käytöksessään aika ajoin. Etenkin kun hänen avoinpiikansa tekee työtä emännän loikoillessa lasten kanssa. Aikaa myöten Valpuri oppii, viisastuu ja kasvaa emäntänä ja ihmisenä. Ryöstön jälkeen Valpuri nousee jaloilleen ja kasvattaa Innamaan kauppahuoneesta yhden Turun rikkaimmista.

Rakkaudessa Valpurilla ei ole samaa onnea kuin kaupanteossa. Ensimmäisen aviomiehen jälkeen Valpuri päättää kokeilla rakastajaa, mutta huomaa ettei se toimi ja hän päätyy miehen kanssa naimisiin. Avioliitto ei ole onnellinen ja päätyy juopon kuolemaan. Kolmas liitto alkaa lupaavasti täynnä onnea, mutta päättyy katkerasti. Neljättä liittoa ei avata kuin aivan vähän, ja siitä jääkin kuva että kyseessä on järkiavioliitto. Nämä kaikki avioliitot ovat siis historiallisia faktoja, kirjailija on vain kertonut niistä oman näkymyksensä värittäen niitä fiktiolla.

Teoksen syndäntäsärkevin kohtaus nostatti kyyneleet silmiini mitä tapahtuu harvoin. Se mitä Pekolle tapahtui oli julmaa ja niin väärin! Toki tuohon aikaan se oli eräällä tavalla "arkipäivää" eikä nykyajan ihminen voi sitä kunnolla käsittää. Tapaus oli kuitenkin kuvattu niin seikkaperäisesti että olisin halunnut olla Pekon luona oman terveyteni uhalla.

Täytyy sanoa, että tämä tarina on paras Vuoren tähänastisista kertomuksista. Olen iloinen, että hän on löytänyt oman äänensä, tapansa kirjoittaa, eikä yritä periä muiden historiallista romantiikkaa kirjoittavien/kirjoittaneiden kirjailijoiden manttelia. Toki Vuorella, kuten myös esimerkiksi Kaari Utriolla, keskiössä ovat vahvat naiset ja heidän kohtalonsa, mutta niin sen minusta kuuluukin olla. Toki kaipaan välillä Isabellan tai Vendelan tyylisiä rakkaustarinoita, mutta ehkä jonain päivänä joku vielä kirjoittaa sellaisia.

Vuoren teosten historialliset faktat ovat kohdallaan. Jokaisen kirjan lopussa on sanasto sekä infopaketti kyseisen ajan historiassa sekä selvitykset siitä mitkä tarinan seikat ovat totta ja mitkä eivät. Vuori on luonut itselleen sopivan "kielen" teoksiinsa, ja vaikka se on hieman erilainen jokaisessa hänen kirjassaan, hänen tyylinsä tunnistaa. Hän on ominut itselleen sopivia historiallisia sanoja ja käyttää niitä systemaattisesti, eikä hän yritä matkia ketään mikä on erittäin hienoa.

Tämä teos on luettu ja tykätty myös seuraavissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Vinttikamarissa, Lukutoukan kulttuuriblogi sekä Kirjakko ruispellossa, muutamia mainitakseni.