Jarkko Sipilä: Syvälle haudattu

Sarjassaan seitsemästoista Takamäki-dekkari tuli lukaistua päivässä, kuten edellinenkin teos Valheen kasvot. Nautin kovasti näiden dekkareiden lukemisesta, sillä kieli on sujuvaa, mitään turhaa rönsyä ei ole vaan tarina on täyttä tavaraa alusta loppuun. Varasin tämän kirjastosta onneksi riittävän ajoissa, että sain lainaan juuri ennen juhannusta ja juhannusvieraiden lähdettyä heittäydyin tuoliin ahmimaan teosta.

Pikkurosvo on ryöstämässä Alepaa, mutta jää kiinni ja päättää puhua itselleen lyhyemmän tuomion paljastamalla tietoja kadonneesta miehestä jota poliisi etsii. Tiedoilla poliisi pääsee askeleen eteenpäin, mutta yllättäen juttu keskeytyy kun kirjepommi räjähtää huoltoasemalla.

Olin positiivisesti yllättynyt ettei teoksessa ollut viittauksia ulkomaalaisiin terroristeihin, vaan esiin nostettiin omat ongelmamme ja ääriryhmämme. Pahin uhka tulee usein sisältä, ja tässä teoksessa oli kaksi vastakkain olevaa ryhmittymää pääepäiltyinä.

Hekilöhahmogalleria on vakiintunut muutamaan tuttuun, joista Suhonen tuntuu nousevan teos teokselta keskeisempään asemaan. Samaan aikaan itse Takamäki painuu taemmas, mikä on hieman harmittavaa. Toki Suhonen on aktiivinen poliisi joka toimii kentällä, kun taas Takamäki puurtaa toimistossa.

Mukavaa oli, että Sipilä oli hieman markkinoinut kollegansa teoksia. Kyseessä oli Christian Rönnbacka, jonka teoksista itsekin pidän paljon. Huomaa, että kustantamossa vedetään yhtä köyttä eikä kateutta ole. Hienoa Crime Time!