Olav ei ole kovin kummoinen rosvo, mutta hän on löytänyt paikkansa oslolaisessa rikoshierarkiassa. Olav hoitelee pois päiviltä pomonsa Hoffmannin käskystä "kappaleita". Eräällä keikalla Olav kuitenkin poikkeaa suunnitelmasta ja jättää henkiin erään kappaleen ja tappaa toisen, eikä sen jälkeen mikään ole ennallaan.
Tarina etenee Olavin kerronnan kautta. Välillä käydään hänen lapsuudessaan, kuullaan hänen ajatuksiaan elämästä ja kirjoista, kunnes palataan taas nykyhetkeen eli vuoteen 1977. Lukijalle valoitetaan Olavin sisintä, miksi hän toimii tietyllä tavalla, vaikka lopulta jääkin miettimään että mikä oikeastaan olikaan totta ja mikä sanasokeuden aiheuttamaa lumoa.
Pidin tästä teoksesta valtavasti. Vaikka tämä oli ohut, niin se herätti kuitenkin tunnetta, ja sitä on nykyisin vaikea löytää kirjoista. Suru, ilo ja sääli ovat ehkä päällimmäisimmät tunteet joita koin. Olen iloinen, että kirjalija joka on luonut Harry Holen kaltaisen hahmon osoittaa, että hän ei ole kuuluisia ja pidetty vain tuon yhden hahmon vuoksi, vain siksi että hän osaa kertoa tarinoita!
Tämän ovat lukeneet muun muassa myös Kirsi, Kaisa, Reeta, Syringa ja Mai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti