Olen kuunnellut laskelmieni mukaan 100 äänikirjaa sen jälkeen kun olen perustanut tämän blogin. Kokonaiskirja määrä on tällä hetkellä 287 kappaletta, joten vielä toistaiseksi fyysinen kirja on ollut suositumpi. Äänikirjojen osuus on kuitenkin kasvanut vuosi vuodelta.
Äänikirja formaattina on minulle tuttu jo lapsuudesta. Muistan kuinka olen kuunnellut muumeja, Ronjaa ja muita tuttuja tarinoita leikkieni lomassa. Harrastus on jatkunut koko ikäni, ja olen iloinen kun olen voinut tutustua moneen kirjaan samalla kun olen lenkkeillyt, siivonnut, tehnyt ruokaa tai vain nauttinut hyvästä tarinasta.
Monesta äänestä on tullut minulle tuttu ja tärkeä. Etenkin Lars Svedberg on eräs jo lapsuudestani tärkeä ääni josta nautin valtavasti! Nykypäivänä rinnalle on tullut uusia hyviä lukijoita joiden äänet herättävät tarinoita eloon.
Nautitaan äänikirjoista!
torstai 18. toukokuuta 2017
Kristiina Vuori: Näkijän tytär
Olen ostanut tämän teoksen omaan kirjahyllyyni jo elokuussa 2012. Muistan kuinka aloitin lukemisen innokkaana, mutta into lopahti hyvin pian. Jostain syystä tarina ei puhutellut, ei ottanut omakseen, luin parisataa sivua ja luovutin. Teos ei kuitenkaan jättänyt rauhaan näinä vuosina, vaan Eira kummitteli mielessäni tuon tuosta. Kuunnteltuani Vuoren teokset Disa Hannuntytär ja Siipirikko, päätin että nyt on aika tutustua myös Eiran tarinaan. No, taas kerran teokseen tarttuminen venyi kun tuli muita, muka mielenkiintoisempia teoksia. Äitienpäivän alla huomasin tämän tarjouksessa Elisa kirjassa äänikirjana, joten päätin antaa itselleni lahjan. Äänikirjan kuuntelu oli erittäin hyvä vaihtoehto kun lukeminen ei ottanut tulta alleen, ja olinkin aika intensiivisesti tarinan parissa alkuviikon ajan. Lukijana on Kirsti Valve, pidin hänen äänestään tässä tarinassa.
Eiran tarina sijoittuu 1200-luvun Suomeen ja Hämeeseen. Eira syntyy äpäränä, kun muukalainen on raiskannut Eiran äidin. Äidin puoliso Klaus ei halua tunnustaa tyttöä omakseen, joten Eiran ainoana turvana on isoisä Ulf Stark. Koska Ulfilla ei ole poikapuolista perijää, hän menee vanhoilla päivillään Ursula-emännän kanssa naimisiin ja he saavta pojan, Rikhardin. Mutta onko Ulf sittenkään pojan isä?
Selviää, että Eiran isä on suurella todennäköisyydellä Ilvesten sukua, ja kun isoisä Ulf kuolee, Eiran kasvattanut Katri-piika päättää saattaa tytön omiensa pariin. Rouva Talvikki ottaa tytön ilolla vastaan ja ryhtyy opastamaan häntä sukunsa oppeihin, Eiralla on näkijän kyky ja hän osaa parantaa niin unessa kuin käsillään. Pakanallisia tapoja, joita kuitenkin harrastetaan vielä hauraan kristinuskon hiipiessä pikkuhiljaa Suomeen.
Eira rakastaa koko sydämestään kasvinveljeään Rikhardia, ja saa myös vastarakkautta. Mutta läheinen sukulaisuus (Rikhard on Eiran enopuoli, mikäli Ulf on pojan oikea isä) estää heitä naimasta toisiaan. Lisäksi liittoa vastustaa Rikhardin äiti Ursula joka ei voi sietää Eiraa. Poika naitetaan toisaalle ja myös Eiran on aika kihlautua. Sopiva ehdokas on rouva Talvikin poika Elof, vaikka Eira vastustaakin ajatusta. Lopulta Rikhardin petollisuus ajaa Eiran Elofin syleilyyn, ja neidon sydän lämpenee miehelle.
Teoksen lopusta en paljasta mitään, mutta sen verran sanon, että ihmettelin sitä hieman. Enkä osaa sanoa oliko se onnellinen vai ei. Ehkä onni on lukijan silmissä ja siinä kenet henkilöhahmoista on ottanut "omikseen". Minua loppu ei tyydyttänyt.
Tarinaan liittyy myös eräänlainen taistelu Teinperin herruudesta. Jännitettävänä on, saako Eira osansa perinnöstä joka on hänelle testamentattu vai mitä tapahtuu mahtavalle tilalle? Samalla pohditaan perintöä laajemminkin, testamentin merkitystä sekä ihmisen ahneutta, se kun ei katso säätyyn tai arvoon.
Historia on teoksessa vahvasti läsnä ja tämän voikin huolettaa luokitella historialliseksi romaaniksi. Erityisesti kristinuskon tulo Suomeen oli esillä, ja sitä pohdittiin sopivasti muun kerronnan välissä. Itse asiassa pohdinta oli niin mielenkiintoista että ryhdyin itsekin näin tapakristittynä miettimään omaa suhdettani kirkkoon ja Jumalaan. Entisajan pakanauskonnot ovat mielenkiintoisia, ja ne oli tuotu hvyin mukaan tässä teoksessa. Pappi Paulus tuntui myös häilyvän kahden vaiheilla, vaikka hän pappi olikin. Tiukan paikan tullen kirkon opit saivat kuitenkin jäädä ja pappipaha oli valmis turvaamaan entisaikojen pakanamenoihin.
Tarinan henkilögalleria on laaja, mutta toisaalta pysyy koko teoksen ajan suht samana. Mukana pyörii Teinperin porukka sekä Lauttian ruokakunta, ja nämä ovat vähän ristiin toistensa luona. Etenkin Teinperissä puurot ja vellit ovat sekaisin kun Ursula pitää rakastajanaan puolisonsa tyttären miestä. Lauttuassa ollaan hieman siveellisempiä, vaikka pappi Paulusta viitataankin pedofiiliksi.
Tämän ovat lukenee muun muassa myös Kirsi, Salla, Norkku, Kata sekä Morre. Useilla samat mietteet teoksen loppuratkaisusta kuin itselläni. Pääsääntöisesti tämä Kristiina Vuoren esikoinen on saanut hyvän vastaanoton, mutta tiivistämistä toivotaan. Tästä on hyvä jatkaa muiden Vuoren teosten pariin.
Eiran tarina sijoittuu 1200-luvun Suomeen ja Hämeeseen. Eira syntyy äpäränä, kun muukalainen on raiskannut Eiran äidin. Äidin puoliso Klaus ei halua tunnustaa tyttöä omakseen, joten Eiran ainoana turvana on isoisä Ulf Stark. Koska Ulfilla ei ole poikapuolista perijää, hän menee vanhoilla päivillään Ursula-emännän kanssa naimisiin ja he saavta pojan, Rikhardin. Mutta onko Ulf sittenkään pojan isä?
Selviää, että Eiran isä on suurella todennäköisyydellä Ilvesten sukua, ja kun isoisä Ulf kuolee, Eiran kasvattanut Katri-piika päättää saattaa tytön omiensa pariin. Rouva Talvikki ottaa tytön ilolla vastaan ja ryhtyy opastamaan häntä sukunsa oppeihin, Eiralla on näkijän kyky ja hän osaa parantaa niin unessa kuin käsillään. Pakanallisia tapoja, joita kuitenkin harrastetaan vielä hauraan kristinuskon hiipiessä pikkuhiljaa Suomeen.
Eira rakastaa koko sydämestään kasvinveljeään Rikhardia, ja saa myös vastarakkautta. Mutta läheinen sukulaisuus (Rikhard on Eiran enopuoli, mikäli Ulf on pojan oikea isä) estää heitä naimasta toisiaan. Lisäksi liittoa vastustaa Rikhardin äiti Ursula joka ei voi sietää Eiraa. Poika naitetaan toisaalle ja myös Eiran on aika kihlautua. Sopiva ehdokas on rouva Talvikin poika Elof, vaikka Eira vastustaakin ajatusta. Lopulta Rikhardin petollisuus ajaa Eiran Elofin syleilyyn, ja neidon sydän lämpenee miehelle.
Teoksen lopusta en paljasta mitään, mutta sen verran sanon, että ihmettelin sitä hieman. Enkä osaa sanoa oliko se onnellinen vai ei. Ehkä onni on lukijan silmissä ja siinä kenet henkilöhahmoista on ottanut "omikseen". Minua loppu ei tyydyttänyt.
Tarinaan liittyy myös eräänlainen taistelu Teinperin herruudesta. Jännitettävänä on, saako Eira osansa perinnöstä joka on hänelle testamentattu vai mitä tapahtuu mahtavalle tilalle? Samalla pohditaan perintöä laajemminkin, testamentin merkitystä sekä ihmisen ahneutta, se kun ei katso säätyyn tai arvoon.
Historia on teoksessa vahvasti läsnä ja tämän voikin huolettaa luokitella historialliseksi romaaniksi. Erityisesti kristinuskon tulo Suomeen oli esillä, ja sitä pohdittiin sopivasti muun kerronnan välissä. Itse asiassa pohdinta oli niin mielenkiintoista että ryhdyin itsekin näin tapakristittynä miettimään omaa suhdettani kirkkoon ja Jumalaan. Entisajan pakanauskonnot ovat mielenkiintoisia, ja ne oli tuotu hvyin mukaan tässä teoksessa. Pappi Paulus tuntui myös häilyvän kahden vaiheilla, vaikka hän pappi olikin. Tiukan paikan tullen kirkon opit saivat kuitenkin jäädä ja pappipaha oli valmis turvaamaan entisaikojen pakanamenoihin.
Tarinan henkilögalleria on laaja, mutta toisaalta pysyy koko teoksen ajan suht samana. Mukana pyörii Teinperin porukka sekä Lauttian ruokakunta, ja nämä ovat vähän ristiin toistensa luona. Etenkin Teinperissä puurot ja vellit ovat sekaisin kun Ursula pitää rakastajanaan puolisonsa tyttären miestä. Lauttuassa ollaan hieman siveellisempiä, vaikka pappi Paulusta viitataankin pedofiiliksi.
Tämän ovat lukenee muun muassa myös Kirsi, Salla, Norkku, Kata sekä Morre. Useilla samat mietteet teoksen loppuratkaisusta kuin itselläni. Pääsääntöisesti tämä Kristiina Vuoren esikoinen on saanut hyvän vastaanoton, mutta tiivistämistä toivotaan. Tästä on hyvä jatkaa muiden Vuoren teosten pariin.
keskiviikko 10. toukokuuta 2017
L. M. Montgomery: Anna opettajana
Anna-sarjan neljäs osa, joka on kirjoitettu reilut 20 vuotta varsinaisen sarjan kirjoittamisen jälkeen. Tämä jälkikirjoittaminen näkyi omalla tavallaan teoksessa, vaikka ei tämä huono ollut. Olen tässä viime aikoina tutustunut tähän minulle aiemmin tuntemattomaan tyttökirjasarjaan, ja tietenkin nälkä kasvaa syödessä. Tämän teoksen kävin kirjastosta, ja luulen että seuraavalla reissulla minun täytyy ottaa loputkin Anna-kirjat lainaan.
Teos kuvaa Annan elämää kolmen vuoden ajan, jolloin hän on kihloissa Gilbertin kanssa ja työskentelee Summersiden koulun rehtorina. Annan varsinaisen työn kuvaaminen jää taka-alalle, kun tärkeämpää ovat ihmissuhteet ja muut henkilökemiat. Anna on majoittunut kahden lesken luokse, missä hänellä on ihanan romanttinen tornihuone asuttavanaan. Taloutta pitää Rebecca Dew, josta Annan on pakko käyttää myös sukunimeä kertoessaan hänestä.
Kirja koostuu osin Annan kirjeistä Gilbertille, osin taas aiemmista teoksista tutun kerronnan muodossa. Anna tapaa noiden kolmen vuoden aikana hyvin mielenkiintoisia ihmisiä, solmii ystävyyssuhteita ja puuttuu kohtalottaren tavoin usean ihmisen elämään. Vaikka nämä uudet tuttavuudet ovat mukavia, niin kaipaan silti tietoja Annan parhaasta ystävästä Dianasta. Toki hänet mainitaan muutaman kerran, mutta liikaa tilaa vievät kaiken maailman uudet tuttuvat. Saa nähdä kuinka on tämän asian laita seuraavassa teoksessa.
Tämä on luettu myös näissä blogeissa: Kirjaneidon tornihuone, Lukuisa, Cillan kirjablogi sekä Sivutiellä.
Teos kuvaa Annan elämää kolmen vuoden ajan, jolloin hän on kihloissa Gilbertin kanssa ja työskentelee Summersiden koulun rehtorina. Annan varsinaisen työn kuvaaminen jää taka-alalle, kun tärkeämpää ovat ihmissuhteet ja muut henkilökemiat. Anna on majoittunut kahden lesken luokse, missä hänellä on ihanan romanttinen tornihuone asuttavanaan. Taloutta pitää Rebecca Dew, josta Annan on pakko käyttää myös sukunimeä kertoessaan hänestä.
Kirja koostuu osin Annan kirjeistä Gilbertille, osin taas aiemmista teoksista tutun kerronnan muodossa. Anna tapaa noiden kolmen vuoden aikana hyvin mielenkiintoisia ihmisiä, solmii ystävyyssuhteita ja puuttuu kohtalottaren tavoin usean ihmisen elämään. Vaikka nämä uudet tuttavuudet ovat mukavia, niin kaipaan silti tietoja Annan parhaasta ystävästä Dianasta. Toki hänet mainitaan muutaman kerran, mutta liikaa tilaa vievät kaiken maailman uudet tuttuvat. Saa nähdä kuinka on tämän asian laita seuraavassa teoksessa.
Tämä on luettu myös näissä blogeissa: Kirjaneidon tornihuone, Lukuisa, Cillan kirjablogi sekä Sivutiellä.
maanantai 8. toukokuuta 2017
Christian Rönnbacka: Kävikö käry? Vakuutusetsivien parhaat tarinat
Löysin viime syksynä Rönnbackan teokset ja Antti Hautalehdon. Ihastuin niin kirjailijan tyyliin kuin hyvään hahmoon ja ahmin lähes putkeen kaikki siihen mennessä ilmestyneet teokset. Suurimman osan kuuntelin äänikirjana, mutta aikamoista ahmimista sekin oli! Joulun aikaan Elisa kirja tarjosi vielä pienen novellin joululahjaksi, ja tietnkin siihenkin oli tutustuttava. Odotan jo nyt, että milloin seuraava Hautalehto-dekkari ilmestyy.
En pidä itseäni suurena tietokirjojen lukijana, mutta tämä oli pakko saada lukulistalle. Varasin tämän kirjastosta jo hyvissä ajoin, ja sain viime viikolla käsiini. Luin tämän käytännössä päivässä. Hyvä kirjailija osaa pitää lukijansa tiukassa otteessaan, kuten Rönnbacka tässä teoksessaan.
Kuten nimessäkin todetaan, kyseessä on vakuutusetsivien parhaita tarinoita. Teos oli jaoteltu johdannon ja lyhyen historian jälkeen eri tyyppisiin vakuutuspetoksiin aina tulipaloista varkauksiin ja matka- ja kotivakuutuksiin. Teos koostuu pienistä tarinoista, jotka huvittvat, ihmetyttävät ja opettavat.
Luettuani teoksen, totesin että onneksi minulla on vakkutukset kunnossa ja toiseksi, että eipä tulisi pieneen mieleenkään lähteä harrastamaan vilunkia vakuutusyhtiön kanssa. Surullisin tapaus minusta oli eräs virkavallan edustaja, joka peukaloituaan erästä ilmoitusta menetti lopulta työpaikkansa. Ja koko soppa vain vajaan 4500€ vuoksi, mikä on toki iso raha mutta vakituisen työpaikan omaavalle ei mahdoton.
Teoksessa vihjaillaan, että sitä voisi käyttää vakuutuspetoksen suunnittelun oppikirjana, mutta painotus on vahvasti sanalla voisi. Tämä etsivien huonosti tunnettu ammatikunta koostuu muun muassa entisistä poliiseista sekä ihmisistä joilla on huomattavasti parempi ja vilkkaampi mielikuvitus kun keskivertorosvoilla. Toki lopussa lukijaa hieman haastetaan testaamaan näitä reilua kolmeakymmentä etsivää, mutta itse en rohkenisi lähteä heidän kanssaan hippasille. En ole niin tyhmän rohkea että haluaisin huvikseni pilata maineeni, menettää rahani ja ennen kaikkea hyvän suhteeni vakuutusyhtiöni kanssa. Toki joku tämän teoksen luettuaan voi ajatella olevansa fiksumpi kuin nämä kokeneet etsivät, mutta ainahan sitä saa yrittää...
Tietenkin esiin nousi myös kansalaisten härskiyskynnys. Aika moni on valmis tekemään mitä vain saadakseen vakuutuksesta "omansa pois" ja pikkuisen enemmänkin. Ensinnäkin, jos ottaa vakuutuksen vaikka matkaa varten, eikö yksi yhtiö riittäisi? Ei näille, joilla huijaamisen suunnittelu on aloitettu jo siinä vaiheessa kun on ensimmäistä kertaa marssittu vakuutusyhtiöön kyselemään matkavakuutuksen hintaa. Joissain tapauksissa korvauksia haettiin kolmesta neljästä yhtiöstä samaan aikaan. Eräs tapaus sai minut hiljaiseksi. Suurena eläintenystävänä tapaus koiranpentu sai minut surulliseksi. Eipä olisi itselle tullut vastaava edes mieleen, mutta meitä kansalaisia on näköjään niin moneen junaan.
Tämä teos on luettu myös Kirjan vuoksi blogissa, missä sitä suositellaan muun muassa isänpäivälahjaksi. Loistava idea, kannatan! Suosittelen tätä teosta kyllä muutenkin kaikille kiinnostuneille, itse luin tästä monet tarinat ääneen kotona. Iloa ja naurua riitti jaettavaksi.
Usein muuten tuo neljäkymmentä kilometriä tunnissa on aika vaarallinen nopeus, sillä vahinkoilmoituksissa autot lähtevät siinä nopeudessa lapasesta. Osa autoista lyhenee metrin törmättyään siinä nopeudessa. Kannattaisiko ehkä ajaa vieläkin hitaammin?
L. M. Montgomery: Annan unelmavuodet
Lainasin tämän kirjastosta äänikirjana ja aloitin kuuntelun innokkaana tietämään kuinka Annan elämä jatkuu. Petyin kuitenkin melkoisesti, sillä äänikirjan lukija (Ritva-Liisa Elivuo) oli todella huono. Harvoin käy niin, että äänikirja täytyy jättää kesken ja hakea kirjastosta "oikea" kirja tilalle. Mutta tällä kertaa lukijan ääni sekä painotukset olivat niin huonot, etten yksinkertaisesti voinut kuunnella tarinaa.
Anna valmistautuu lähtemään Redmontin korkeakouluun opiskelemaan, tunteet heittelehtivät ja koti-ikävä painaa. Onneksi arki Redmontissa solahtaa pian uomiinsa uusien ystävien kera. Teoksessa seurataan Annan koko opiskeluaikaa eli neljää vuotta, vaikka varsinainen opiskelun kuvaaminen jää taka-alalle kun tilalle tulevat Annan ja hänen ystäviensä rakkaushuolet.
Teoksen aikana Annaa kositaan useamman kerran, ja yhtä monet rukkaset Anna antaa ennen kuin kohdalle osuu "prinssi oikea". Tässä vaiheessa lukija on sydän syrjällään, sillä Anna on juuri torjunut Gilbertin kosinnan. Voi, mitä tästä tuleekaan, sillä Anna ja Gilbert kuuluvat yhteen. Pari vuotta Anna heilastelee Royn kanssa, kunnes hänkin saa rukkaset.
Koska rakkaus on teoksen vahvimpia teemoja, se myös päättyy rakkauteen. Onneksi! Ja lukijan tarttuu innoissaan seuraavaan teokseen saadakseen tietää kuinka Annan elämässä käy. Kuka on tuo onnellinen, joka saa Annan sydämen omakseen? Sen saa jokainen lukija selvittää itse.
Tämä ovat lukeet muun mussa Kirjaneito erittäin ihastuneena Gilbertiin (no, kukapa ei Gilbertistä tykkäisi), Laura tyytyvisenä kirjaan, Anna J on kirjoittanut sekä tästä teoksesta kun sarjan seuraavasta osasta sekä Katja, joka on lukenut kirjan uudestaan vuosien jälkeen. Kaikki ovat olleet hyvin ihastuneita ja tyytyväisiä. Tämä teos tuntuu olevan kaikkien mielestä sarjan paras, ja voin yhtyä tähän mielipiteeseen. Romantiikannälkäiselle tämä todellakin tarjoaa paljon ihania hetkiä!
Anna valmistautuu lähtemään Redmontin korkeakouluun opiskelemaan, tunteet heittelehtivät ja koti-ikävä painaa. Onneksi arki Redmontissa solahtaa pian uomiinsa uusien ystävien kera. Teoksessa seurataan Annan koko opiskeluaikaa eli neljää vuotta, vaikka varsinainen opiskelun kuvaaminen jää taka-alalle kun tilalle tulevat Annan ja hänen ystäviensä rakkaushuolet.
Teoksen aikana Annaa kositaan useamman kerran, ja yhtä monet rukkaset Anna antaa ennen kuin kohdalle osuu "prinssi oikea". Tässä vaiheessa lukija on sydän syrjällään, sillä Anna on juuri torjunut Gilbertin kosinnan. Voi, mitä tästä tuleekaan, sillä Anna ja Gilbert kuuluvat yhteen. Pari vuotta Anna heilastelee Royn kanssa, kunnes hänkin saa rukkaset.
Koska rakkaus on teoksen vahvimpia teemoja, se myös päättyy rakkauteen. Onneksi! Ja lukijan tarttuu innoissaan seuraavaan teokseen saadakseen tietää kuinka Annan elämässä käy. Kuka on tuo onnellinen, joka saa Annan sydämen omakseen? Sen saa jokainen lukija selvittää itse.
Tämä ovat lukeet muun mussa Kirjaneito erittäin ihastuneena Gilbertiin (no, kukapa ei Gilbertistä tykkäisi), Laura tyytyvisenä kirjaan, Anna J on kirjoittanut sekä tästä teoksesta kun sarjan seuraavasta osasta sekä Katja, joka on lukenut kirjan uudestaan vuosien jälkeen. Kaikki ovat olleet hyvin ihastuneita ja tyytyväisiä. Tämä teos tuntuu olevan kaikkien mielestä sarjan paras, ja voin yhtyä tähän mielipiteeseen. Romantiikannälkäiselle tämä todellakin tarjoaa paljon ihania hetkiä!
torstai 4. toukokuuta 2017
Marko Kilpi: Mä en haluu kuolla tänä yönä
Olen kuunnellut muutaman Rikospaikka Pasilan teoksen, ja olen tykännyt näistä novellimuotoisista dekkareista. Tämän päätin ostaa Elisa kirjasta, sillä pidän Marko Kilven teoksista ja halusin tutustua myös tähän pikkutarinaan. Tämänkin tarinan lukijana on Ville Tiihonen.
Akilla ei ole helppo elämä, yksinhuoltajuus sekä raskas poliisin työ kuormittavat. Eräällä yövuorolla Aki ehtii käydä kahdella keikalla, jotka molemmat muuttavat hänen elämäänsä. Välillä katsellaan maailmaa pikkupojan silmin. Tarina on pohdiskeleva mutta myös tapahtumarikas.
Marko Kilpi työskentelee itse poliisina Kuopiossa, ja minusta on mukavaa että hän on napannut teoksen nimen toiselta kuopiolaiselta. Teoksen nimi on myös hyvin kuvaava ja kertoo Akin toiveen. Olen lukevinani näissä Kilven teoksissa paljon häntä itseään. Hän miettii poliisintyötä, elämää ja rikollisuuden maailmaa sekä uhrien tunteita. On niin paljon sellaista mistä normaalit kansalaiset eivät tiedä mitään, niin paljon tunteita, pelkoja ja ahdistusta. Etenkin lasten kokemukset pistämät ajattelemaan.
Akilla ei ole helppo elämä, yksinhuoltajuus sekä raskas poliisin työ kuormittavat. Eräällä yövuorolla Aki ehtii käydä kahdella keikalla, jotka molemmat muuttavat hänen elämäänsä. Välillä katsellaan maailmaa pikkupojan silmin. Tarina on pohdiskeleva mutta myös tapahtumarikas.
Marko Kilpi työskentelee itse poliisina Kuopiossa, ja minusta on mukavaa että hän on napannut teoksen nimen toiselta kuopiolaiselta. Teoksen nimi on myös hyvin kuvaava ja kertoo Akin toiveen. Olen lukevinani näissä Kilven teoksissa paljon häntä itseään. Hän miettii poliisintyötä, elämää ja rikollisuuden maailmaa sekä uhrien tunteita. On niin paljon sellaista mistä normaalit kansalaiset eivät tiedä mitään, niin paljon tunteita, pelkoja ja ahdistusta. Etenkin lasten kokemukset pistämät ajattelemaan.
L. M. Montgomery: Anna ystävämme
Kuunneltuani ensimmäisen Anna-kirjan päätin heti tarttua tähän kakkososaan, niin hurmaava on Annan maailma. Tämänkin latasin Elisa kirjan äänikirjana ilmaiseksi. Tässäkin on lukijana Eija Peltonen.
Tämän teoksen aikana seurataan Annan elämää hänen ollessaan 16-18 vuotias. Anna aloittaa työnsä kylän koulussa ja menestyy tehtävässään oikein hyvin. Lisäksi Marillan ja Annan luo muuttavat Dora ja Davey, kuusivuotiaat kaksoset. Näin taataan että vilskettä ja tapahtumia riittää, vaikka Dora onkin hyvin tunnollinen ja kiltti tyttö, Daveyn ollessa puolestaan poika jolle sattuu ja tapahtuu. Tietenkin Annalle itselleen sattuu myös kommelluksia aina lehmän myynnistä tarjoiluvadin metsästykseen.
Romantiikkaa teoksessa tarjoaa neiti Lavender, joka asustaa yksinään Kaikurannassa. Neiti on menettänyt nuoruudenrakastettunsa eikä ole mennyt naimisiin. Anna eksyy vahingossa Kaikurantaan ja ystävystyy Lavenderin kanssa ja ryhtyy vierailemaan siellä ahkerasti. Anna ottaa mukaansa myös Paul Irvingin, pojan joka on Lavenderin nuoruudenrakastetun poika. Näin myös pojan isä saa kuulla Lavenderista ja palaa tämän luokse.
Täytyy sanoa, että nämä ovat olleet ihastuttavia kirjoja. Suloisia ja hellyyttäviä, ja täytyy tunnustaa että kaipaan tietää kuinka Annan käy elämässään. Joten täytyy etsiä kirjastosta lisää näitä.
Tämän teoksen aikana seurataan Annan elämää hänen ollessaan 16-18 vuotias. Anna aloittaa työnsä kylän koulussa ja menestyy tehtävässään oikein hyvin. Lisäksi Marillan ja Annan luo muuttavat Dora ja Davey, kuusivuotiaat kaksoset. Näin taataan että vilskettä ja tapahtumia riittää, vaikka Dora onkin hyvin tunnollinen ja kiltti tyttö, Daveyn ollessa puolestaan poika jolle sattuu ja tapahtuu. Tietenkin Annalle itselleen sattuu myös kommelluksia aina lehmän myynnistä tarjoiluvadin metsästykseen.
Romantiikkaa teoksessa tarjoaa neiti Lavender, joka asustaa yksinään Kaikurannassa. Neiti on menettänyt nuoruudenrakastettunsa eikä ole mennyt naimisiin. Anna eksyy vahingossa Kaikurantaan ja ystävystyy Lavenderin kanssa ja ryhtyy vierailemaan siellä ahkerasti. Anna ottaa mukaansa myös Paul Irvingin, pojan joka on Lavenderin nuoruudenrakastetun poika. Näin myös pojan isä saa kuulla Lavenderista ja palaa tämän luokse.
Täytyy sanoa, että nämä ovat olleet ihastuttavia kirjoja. Suloisia ja hellyyttäviä, ja täytyy tunnustaa että kaipaan tietää kuinka Annan käy elämässään. Joten täytyy etsiä kirjastosta lisää näitä.
tiistai 2. toukokuuta 2017
Jo Nesbo: Verta lumella I
Hyvin erilainen Jo Nesbo kuin Harry Holet, mutta olen todella iloinen että luin tämän. Huomasin tämän pari viikoa sitten kirjastossa ja nappasin mukaani. Lukeminen viivästyi monesta syystä, mutta lopulta luin tämän todella nopeasti.
Olav ei ole kovin kummoinen rosvo, mutta hän on löytänyt paikkansa oslolaisessa rikoshierarkiassa. Olav hoitelee pois päiviltä pomonsa Hoffmannin käskystä "kappaleita". Eräällä keikalla Olav kuitenkin poikkeaa suunnitelmasta ja jättää henkiin erään kappaleen ja tappaa toisen, eikä sen jälkeen mikään ole ennallaan.
Tarina etenee Olavin kerronnan kautta. Välillä käydään hänen lapsuudessaan, kuullaan hänen ajatuksiaan elämästä ja kirjoista, kunnes palataan taas nykyhetkeen eli vuoteen 1977. Lukijalle valoitetaan Olavin sisintä, miksi hän toimii tietyllä tavalla, vaikka lopulta jääkin miettimään että mikä oikeastaan olikaan totta ja mikä sanasokeuden aiheuttamaa lumoa.
Pidin tästä teoksesta valtavasti. Vaikka tämä oli ohut, niin se herätti kuitenkin tunnetta, ja sitä on nykyisin vaikea löytää kirjoista. Suru, ilo ja sääli ovat ehkä päällimmäisimmät tunteet joita koin. Olen iloinen, että kirjalija joka on luonut Harry Holen kaltaisen hahmon osoittaa, että hän ei ole kuuluisia ja pidetty vain tuon yhden hahmon vuoksi, vain siksi että hän osaa kertoa tarinoita!
Tämän ovat lukeneet muun muassa myös Kirsi, Kaisa, Reeta, Syringa ja Mai.
Olav ei ole kovin kummoinen rosvo, mutta hän on löytänyt paikkansa oslolaisessa rikoshierarkiassa. Olav hoitelee pois päiviltä pomonsa Hoffmannin käskystä "kappaleita". Eräällä keikalla Olav kuitenkin poikkeaa suunnitelmasta ja jättää henkiin erään kappaleen ja tappaa toisen, eikä sen jälkeen mikään ole ennallaan.
Tarina etenee Olavin kerronnan kautta. Välillä käydään hänen lapsuudessaan, kuullaan hänen ajatuksiaan elämästä ja kirjoista, kunnes palataan taas nykyhetkeen eli vuoteen 1977. Lukijalle valoitetaan Olavin sisintä, miksi hän toimii tietyllä tavalla, vaikka lopulta jääkin miettimään että mikä oikeastaan olikaan totta ja mikä sanasokeuden aiheuttamaa lumoa.
Pidin tästä teoksesta valtavasti. Vaikka tämä oli ohut, niin se herätti kuitenkin tunnetta, ja sitä on nykyisin vaikea löytää kirjoista. Suru, ilo ja sääli ovat ehkä päällimmäisimmät tunteet joita koin. Olen iloinen, että kirjalija joka on luonut Harry Holen kaltaisen hahmon osoittaa, että hän ei ole kuuluisia ja pidetty vain tuon yhden hahmon vuoksi, vain siksi että hän osaa kertoa tarinoita!
Tämän ovat lukeneet muun muassa myös Kirsi, Kaisa, Reeta, Syringa ja Mai.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
