Tämän Kati Hiekkapellon uusimman luin kuitenkin nopeasti, kun sain kirjastosta lainaan. Olen katsellut tätä kaupassakin, mutta omaksi en ole kuitenkaan ostanut ja hyvä niin, sillä ei tämä niin hyvä ollut.
Anna Fekete, suomalainen poliisi, on lomalla kotiseudullaan Serbiassa. Annan perhe kuuluu Serbian unkarinkieliseen vähemmistöön. Pian Annan saavuttua hän viettää iltaa ystäviensä kanssa ja hänen laukkunsa varastetaan. Anna lähtee varkaan perään saamatta tätä kuitenkaan kiinni. Seuraavana päivänä selviää, että laukkuvaras on kuollut ja Anna saa tavaransa takaisin passia ja luottokorttia lukuunottamatta. Pian selviää myös, ettei varas ole hukkunut kuten virallinen poliisiraportti sanoo vaan hänet on kuristettu.
Anna ryhtyy tutkimaan tapausta ominpäin. Selviää, että laukkuvarkaalla on sisko joka on myös vaarassa, aivan kuten Annakin. Tapaus liittyy Annan omaan menneisyyteen, ja ratkaistuaan sen hän on selvitänyt laukkuvarkaan murhaajan sekä oman isänsä murhaajan. Loma voi viimein alkaa.
Tämä ei lähtenyt vetämään aivan samalla tavalla kuin muistelen Hiekkapellon aiempien kirjojen lähteneen. Lisäksi minua ärsytti Annan kiukutteleva käytös, se jotenkin loukkasi vaikka kohdistuikin Annan serbialaisiin ystäviin ja perheeseen. Jotenkin tämä tuntui myös erilliseltä ja irralliselta teokselta kahteen aikaisempaan verrattuna. Johtuiko se siitä, että kaikki tapahtui Serbiassa? Hieman pettynyt maku tästä jäi suuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti