Aloitin tämän viimeisen osan Prinsessa Ruusunen -trilogiasta jo maaliskuussa. Luin silloin noin puolet, mutta jouduin pistämään kirjan syrjään usean kuukauden ajaksi. Nähtävästi en kestänyt näin suurta määrää väkivaltaista S/M seksiä kerralla, vaan tarvitsin väliin muutakin ajateltavaa. Nyt sain kuitenkin urakoitua tämän teoksen loppuun, kun kirjaston eräpäivä kolkuttelee ovella.
Tarina jatkuu siitä mihin se edellisessä osassa jäi. Prinsessa Ruusunen, prinssit Tristan ja Laurent sekä muut kidnaputut vangit kuljetetaan meren poikki sulttaanin valtakuntaan. Elämä palatsissa on aivan erilaista kun Kuningattaren luona saati kylässä. Orjia on paljon ja he kaikki kilpailevat sulttaanin huomiosta.
Tapahtumat kerrotaan tällä kertaa pääasiassa Laurentin näkökulmasta, tosin silloin tällöin myös Ruusunen pääsee ääneen. Laurent on löytänyt itsestään myös isännän, ja toteuttaa S/M akteja Lexiuksen kanssa. Ruusunen puolestaan tutustuu erääseen palatsin naisista ja kokee järkytyksen.
Eräänä päivänä palatsiin saapuu Kuningattaren miehiä meren takaa ja he "pelastavat" Ruususen, Tristanin ja Laurentin, vaikka he eivät halua tulla pelastetuiksi. Tästä he saavatkin rangaistuksen Kuningattaren luona, tai Ruusunen ei saa sillä hänet on vapautettu orjuudesta kaappauksen johdosta. Tämä on isku prinsessalle, joka haluaa alistua ja olla orjana. Itkien hän palaa isänsä kuningaskuntaan ja torjuu kaikki sulhasehdokkaat.
Tristan ja Laurent joutuvat huonon käytöksensä vuoksi poneiksi. He vetävät vaunuja, vankkureita, mitä tahansa ja heitä kohdellaan poneina. Tämä on Kuningattaren määräys ja olon talleilla on määrä kestää vuoden. Kun loppu lähestyy, Tristan saa kuulla että hänen on mahdollista päästä kronikoitsija Nicolaksen luo ja Tristan on onnellinen. Laurent puolestaan kokee yllättäen vapautuksen orjudesta, kun hänen isänsä kuolee ja Laurentin täytyy ottaa kuningaskunta hoitaakseen.
Tarinalla on kuitenkin sadunomainen onnellinen loppunsa, sillä Laurent kosii Ruususta ja he ratsastavat yhdessä Laurentin kuningaskuntaan.
"Ja elämme elämämme onnellisina loppuun saakka", sanoin suudelmieni lomassa, "kuten saduissa sanotaan."
"Niin, onnellisina loppuun saakka", Ruusunen vastasi, "ja uskonpa, että paljon onnellisempina kuin kukaan osaisi arvata."
Näin siis päättyy trilogia, joka on oikeastaan kuvaus raa'asta, väkivaltaisesta ja alistavasta S/M seksistä. On tietenkin jokaisen lukijan oma kokemus siitä, milloin kuvatut asiat ovat "ihastuttavan viehkeitä" (kuten teoksen takakannessa todetaan) ja milloin ne saavat voimaan pahoin. Olen edelleen sitä mieltä, että näissä teoksissa pitäisi olla K18 merkintä, sillä suorempaa ja yksityiskohtaisempaa kuvailua seksistä saa hakea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti