Pekka Hiltunen: Sysipimeä

Lian ja Marin, kahden Lontoossa asuvan suomalaisen naisen tarina saa jatkoa. Olin positiivisesti yllättynyt kun huomasin, että Hiltunen on tehnyt toisen osan Studiosta. Pokkari löytyi Prismasta ja lähti heti lukuun.

Tässä tarinassa on yksi selkeä "juttu", mitä Studion väki tutkii. Nettiin ladataan pimeitä videoita, erimittaisia ja ilman ääntä. Pian ladataan potkimisvideoita ja ruumiita löytyy ympäri Lontoota. Lopulta löytyy mielipuoli joka on kaiken takana, mutta Studion porukka kokee myös menetyksen tutkiessaan vaarallista tyyppiä, joka tuntuu olevan koko ajan askeleen edellä.

Marista paljastuu paljon uutta, vaikka vielä jotain jää tulevaisuuteenkin kerrottavaksi. Toivoisin myös, että Lia löytäisi sen oman "villapaita"miehensä ja epäilenkin tuleeko eräällä poliisilla olemaan tässä oma osansa?

Pidin kirjasta ja lukaisin sen melko äkkiä. Vähän jäi harmittamaan nuo avoimet kysymykset lähinnä Marin ja Lian suhteen. Ehkä niihin saan vielä joskus vastauksen?

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan

Joskus ostettu pokkari joka on lojunut hyllyssäni lukematta. Nyt keväällä päätin kuitenkin tarttua tähän, kun kaipasin jotain kevyempää ja "helpompaa".

Tamaran isä kuolee ja tyttö lähtee äitinsä kanssa maalle toipumaan. Lisäksi isä on vienyt mukaansa hautaan myös heidän koko omaisuutensa, joten Tamara joutuu kertaheitolla luopumaan ylellisestä elämäntyylistään. Teosta mainostetaan sillä, että eräänä päivänä Tamara löytää kirjastoautosta lukollisen kirjan, mikä hänen on aivan pakko saada auki. Se paljastuu hänen omaksi päiväkirjakseen, mikä kertoo hänelle huomisen tapahtumat. Omaa tulevaisuuttaan voi muuttaa.

Teoksen idea on hieno, mutta toteutus ontuu. Tuollaisesta päiväkirjasta olisi voinut saada vaikka mitä aikaan, mutta kirjailija on oikonut mutkat suoriksi. Ensin teoksen alku on puuduttavan tylsä ja pitkäveteinen, Tamara kiukuttelee ja äksyilee minkä ehtii sekä haikailee menneeseen. Sitten kun päiväkirja tulee kuvioihin, siitä onkin yllättävän vähän varsinaisessa tarinassa. Tamaralle tietenkin paljastuu kaikenlaista hänen syntymästään ja isästään, ja lopulta kaikki päättyy onnellisesti. Hieman enemmän olisin kaivannut sisältöä eli lihaa luiden ympärille.

Teoksen luokittelu taitaa tuottaa suurimman vaikeuden. Mielestäni tämä ei ole puhdasta romantiikkaa, mutta ei myöskään mitenkään vakavasti otettava esitys. Joten olkoon puhdasta viihdettä.

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun

Pokkarin olen ostanut noin vuosi sitten, mutta kirjastossa sattui kohdalle myös äänikirja. Lainasin pitkälle ajomatkalle ja yllätyin positiivisesti. Kuuntelu jäi matkan jälkeen kesken, sillä lopun lukeminen oli nopeampaa. Hieman kesti, ennen kuin löysin lukemisen rytmin kuuntelun jälkeen.

Dekkari kertoo kahdesta suomalaisesta naisesta, jotka asuvat Lontoossa. Lia on graafikko ja Mari salaperäinen Studion omistava nainen joka ystävystyy Lian kanssa. Teoksessa on kaksi suurempaa "juttua", latvialaisten prostituoitujen tapaus sekä nousussa olevan poliition edesottamukset. Tarina kerrotaan Lian näkökulmasta, vaikka Mari saakin silloin tällöin suunvuoron muutaman sivun ajaksi.

Rikokset ratkevat, tietenkin, mutta Lialle on jäänyt kummallinen olo. Kuka hän on ja mitä haluaa. Mari vetää puoleensa, vaikka tämän keinot totuuden löytämiseksi häilyvät harmaalla, joskus jopa mustalla, alueella. Itsekin jäin kaipaamaan salaperäisestä Marista lisää tietoa. Mistä tämä on saanut rahat? Kuka hän oikeastaan on? Ja ennen kaikkea miksi Mari valitsi Lian ja mihin tarkoitukseen?

Nyt googlettamalla löysin Hiltusen toisen Studio-teoksen, Sysipimeän, ja luulempa että olen sen verran utelias Lian ja Marin suhteen, että joudun etsimään tämän käsiini :)

Jim Thompson: Kylmä kuolema

Kirjastosta bongattu äänikirja. Yleensä kuuntelen dekkareita, joten päätin ottaa tämmöisen testiin. Ensinnäkin, tässä olisi pitänyt olla K-18 varoitus niin väkivallan kuin seksinkin (tai väkivaltaisen seksin) osalta. Periaatteessa kumpikaan ei minua haittaa, eli en voi pahoin kuullessani/lukiessani tarkkoja kuvauksia ko. asioista, mutta tässä kerronta oli todella tarkkaa.

Mielenkiintoista on se, että kirjailija on amerikkalainen ja teos on kirjoitettu englanniksi. Suomennos on todella hyvin onnistunut. Vaikea arvioida kuinka paljon suomalaisen sielunmaiseman kuvaamisesta laitetaan Thompsonin piikkiin ja kuinka paljon hyvän kääntäjän eduksi.

Dekkarin päähenkilönä on ylikomissaario Kari Vaara. Hänellä on työnalla kaksi juttua: raa'asti surmattu nainen sekä Suomen jatkosodan aikainen yhteys natsisaksaan. Naisen murhan kohdalla arvasin loppuratkaisun jo aika pian, eikä tuo toinenkaan rikos mitenkään jymy-yllättävä ollut. Matkalla tapahtui muutamia pikkurikoksia ja aika vauhdikasta meno oli loppuun saakka. Mukana hääräili myös Vaaran amerikkalainen puoliso Kate ison raskausvatsansa kanssa sekä tämän sisko ja veli plus joukko työkevereita yms.

Vaikka kerronta ja juoni olikin ihan hyvää, etenkin kuunneltuna, niin teoksessa oli muutama juttu mitkä särähtivät suomalaiskuuntelijan korvaan. Ensinnäkin, Henlsingissä oli jatkuvasti miinus kaksikymmentä astetta pakkasta ja lunta tupruutti isoiksi kinoksiksi. En ole sääalan ammattilainen, mutta minun mielestäni kovalla pakkasella on kirkas sää ja lumituiskussa lämpötila on lähellä nollaa. Voin toki olla väärässäkin. Toiseksi, Kelan äitiyspakkauksen vaihatminen rahaksi ei ole noin neljää sataa euroa vaan noin 130-140€. Tämä moka on pieni, mutta harmitti, sillä se antaa väärää infoa. Luulisi, että kirjailija (etenkin ulkomaalainen) selvittää faktat kunnolla. Tämän tiedon valossa ryhdyin epäilemään myös kaikkea mitä teoksessa oli Suomen historiasta. Osan tietenkin tunnistin tutuksi ja oikeaksi, joukossa oli tietenkin myös fiktio-historiaa, mutta jäi vaivaamaan olikohan kaikki "oikea" historia varmasti oikein.

Voi olla, etten tutustu enempää tämän kirjailijan tuotantoon.