Kirjan viimeinen lause sai kylmät väreet juoksemaan pitkin selkää, ja tavallaan myös selitti teoksen suomenkielisen nimen Loppusoinnun kaiku kalmistossa. Tämä teos jäi todellakin hetkeksi kaikumaan lukijan mieleen kun kirjan kannet olivat sulkeutuneet.
Kaikki alkaa siitä, kun 500-vuotta haudassaan maannut Pyhä Tancred päätetään kaivaa ylös haudastaan tutkimuksia varten. Flavia on tietenkin innokkaana ensimmäisenä paikalla, mutta pahaksi onneksi haudasta paljastuukin kirkon kanttorin ruumis. Murha on Flavian laskelmien mukaan hänen viides, ja innokkaasti nuori kemisti käykin toimeen!
Flavialla on kaksi kilpailevaa salapoliisia, neiti Tanty, innokas laulaja sekä Adam Sowerby, siementutkija ja kasvitieteilijä. Neiti Tanty ei vaikuta kovin pätevältä kilpailijalta, mutta Adam tekee tutkimuksia tosissaan, vaikkakin hänen toimeksiantajansa jääkin salaisuudeksi. Hän kuitenkin auttaa Flaviaa, vaikka minä välillä epäilinkin miehen tarkoitusperiä.
Tässä teoksessa Flavia on jälleen monta askelta poliisin edellä, ja saa lopulta esitellä tutkimustensa loppupäätelmät komisaario Hewittille. Murhan takana on sekä mustasukkaisuus, tai rakkaus sekä raha, sillä Pyhän Tancredin haudasta on kähvelletty arvokas timantti, Luciferin sydän, jonka Flavia on nielaissut eikä siitä enää kuulla teoksen aikana.
Olin iloinen Flavian puolesta, että pahimmat sodat hänen ja sisarien välillä näyttivät olevan ohi. Ainakaan tässä kirjassa Flaviaa ei nöyryytetty, vaan hän jopa lähentyi siskojensa kanssa. Toki asiaan saattoi vaikuttaa, että vanhin siskoista, Feely, suunnittelee häitä. Lisäksi teoksen loppuhuipennus aivan viimeisillä sivuilla oli sellainen, jonka jälkeen olisin toivonut että minulla olisi seuraava osa käteni ulottuvilla. Mutta ei auta muuta kuin jäädä odottelemaan seuraavaa osaa, sillä näitä on vielä neljä suomentamatta, enkä toki tiedä onko kirjailijalla aikomus kirjoittaa vielä uusia Flavia-dekkareita.
